Liittotoimijat|Työhuone

Mitä on Taekwondo?

Taekwondon toi Suomeen suurmestari Dae Jin Hwang (9. dan).

 

 

 

 

 

 

NYKYAIKAINEN KAMPPAILU-URHEILULAJI

Taekwondo on nykymuodossaan alle 70 vuotta vanha laji, jonka taustalla on kuitenkin vuosisatainen kamppailutaitoperinne niin lajin emämaassa Koreassa kuin naapurivaltioissa Japanissa ja Kiinassakin. Taekwondo kehittyi omaleimaiseksi kamppailu-urheiluksi 1960-luvulla, kun sen kilpailusääntöjä muutettiin selvästi erilaiseksi kuin karatessa. Potkuille annettiin suuri painoarvo verrattuna lyönteihin ja ottelu rakennettiin täyskontaktin sekä turvallisten suojien varaan.


Taekwondo levitettiin tehokkaasti eri puolille maailmaa 1960- ja 1970-luvuilla. Suomessa alettiin harjoitella lajia vasta aivan 1970-luvun lopulla menestyksekkään korealaisottelijan Dae Jin Hwangin tuotua lajin maahan. Siitä asti taekwondo on kasvattanut suosiotaan ja nykyään sitä harjoitellaan kattavasti joka puolella Suomea pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Suomen Taekwondoliitossa on 68 aktiivista jäsenseuraa, joissa harjoittelee yhteensä 6000–10 000 harrastajaa. Lajiliiton lisenssin omistavia on yli 1700.


Taekwondossa voi kilpailla kahdessa hyvin erilaisessa kilpailumuodossa, ottelussa ja liikesarjoissa. Ottelussa ensimmäiset MM-kilpailut käytiin vuonna 1973, joten sen kilpailuperinne on jo vuosikymmeniä vanha. Liikesarjoissa EM-kilpailuja on käyty vuodesta 1993 ja MM-kilpailut toteutuivat ensimmäisen kerran vuonna 2006. Suomi on saavuttanut ottelun MM-mitalin kahdesti. EM-mitaleita on vuosien varrella kertynyt runsaasti niin ottelussa kuin liikesarjoissa. Lisäksi suomalaiset ovat kilpailleet taekwondossa olympialaisissa vuonna 2000 Sydneyssä, vuonna 2004 Ateenassa sekä vuonna 2012 Lontoossa.


KILPAILUSÄÄNNÖT PÄHKINÄNKUORESSA

Ottelu
Taekwondon kilpaottelu (kyorugi) on täyskontaktiin perustuvaa kamppailua, jossa myös päähän kohdistuvat potkut ovat sallittuja. Täyskontaktin vuoksi ottelijoilla on rintapanssari, käsi- ja jalkasuojat, alasuojat, hanskat, hammassuojat sekä kypärä. Voimakkaasti potkupainotteisen ottelun luonne on nopeaa ja liikkuvaa, koska säännöt kieltävät mm. kiinnipitämisen ja vastustajan kaatamisen sekä lantion alapuoliset potkut. Otteluissa on reaaliaikaisesti toimiva elektroninen pisteenlasku, minkä ansiosta katsojat voivat helposti seurata näytöltä pistetilanteen kehittymistä. Suorituspisteitä ottelussa saa:

- vartaloon osuvasta potkusta tai lyönnistä, 1 piste
- vartaloon osuvasta selän kautta pyörähtävästä potkusta, 3 pistettä
- päähän osuvasta potkusta, 3 pistettä
- päähän osuvasta selän kautta pyörähtävästä potkusta, 4 pistettä

Liikesarjat
Taekwondon liikesarjakilpailuissa urheilijat esittävät ennalta määrättyjä liikesarjoja (poomsae) joko yksin, pareittain tai ryhmissä. Arvostelutuomarit arvioivat esitysten teknistä puhtautta (accuracy) ja esityksen uskottavuutta (presentation). Korkein mahdollinen pistemäärä suorituksesta on 10,0, josta esityspisteiden osuus on 60% ja teknisen puhtauden 40%.

Liikesarjoissa kilpaillaan myös freestyle-sarjoissa, joissa kilpailijat kehittävät itse esitettävän liikesarjan, joka sisältää taekwondotekniikoita ja akrobatiaa. Freestyle-liikesarjaan on määritelty pakollisia tekniikoita ja osioita, jotka on oltava esityksessä mukana. Freestylessa voi kilpailla yksilösarjan lisäksi pareittain tai ryhmässä.

ENEMMÄN KUIN KAMPPAILU-URHEILUA

Taekwondo on olympialaji, joka tarjoaa kansainvälisestä kilpaurheilusta kiinnostuneille lähes rajattomat kehitysmahdollisuudet. Taekwondo on samalla myös perinteinen kamppailulaji, itsepuolustuslaji ja kuntoliikuntamuoto. Laji tarjoaa erittäin monipuolisen ja haastavan harrastuksen, jota kaiken ikäiset voivat harjoitella omien tavoitteiden ja kiinnostuksen mukaisesti.


Taekwondon tekniikka on erittäin monipuolista, ja aloittelijasta se voi vaikuttaa myös monimutkaiselta. Kamppailun voittamiseen saattaa kuitenkin riittää hyvinkin yksinkertainen liike. Liikkeen onnistunut käyttäminen edellyttää, että taustalla on monipuolisen harjoittelun myötä syntynyt taito tehdä kyseessä oleva tekniikka tilanteeseen sopivasti. Yksinkertaisimmankin tekniikan toimivuus syntyy kaiken muun harjoittelun kautta – ilman kamppailullista ymmärrystä tekniikat ovat vain liikkeitä. Taekwondon oppimisen vaikeus onkin yhtä aikaa sekä tekniikoiden monimutkaisuudessa että niiden yksinkertaisuuden löytämisessä.


Taekwondo-harjoituksissa harrastaja toimii yksilönä ryhmässä, jossa osoitetaan kunnioittavaa asennetta paitsi opettajaa myös harjoituspareja kohtaan: toiset harjoittelijat ovat pareja ja vastustajia - hyökkääjiä tai puolustajia - mutta eivät koskaan vihollisia. Taekwondossa painotetaan teknisen toimivuuden lisäksi täydellisen keskittymisen ja oikean mielentilan tärkeyttä. Harjoittelija pyrkii tekniikkaa tehdessään löytämään vartalon ja mielen luonnollisen yhteyden. Opettajan tehtävä on tarjota harrastajille taekwondon oppimiseen tarvittavat olosuhteet ja harrastajien tehtävänä on oman toimintatavan etsiminen. Tätä etsimistä voidaan kutsua nimellä DO eli tie. 

Taekwondo sopii erittäin hyvin lasten harrastukseksi. Lajin harjoituksissa lapsi oppii nopeasti keskittymään annettuihin ohjeisiin ja ohjaamaan omaa tekemistään niiden mukaisesti. Lisäksi lapsi oppii kunnioittamaan muita harjoittelijoita ja toimimaan yhteisten sääntöjen puitteissa. Lajitaitojen kehittyessä lapsen itseluottamus kasvaa, jolloin hänellä on paremmat edellytykset toimia niin harjoitussalilla kuin sen ulkopuolellakin.