Ilman rantaakin voi olla Beach

Teksti: Emma Jämsén
Julkaistu: 9.8.2023

Miltä näyttää vuosittainen Beach Taekwondo katsojan silmin? SM-viikon liikesarjojen ja murskauksen ottelut käydään perinteisesti auringon alla aurinkolasit päässä, mutta Suomen sään ollessa oikkuileva, vaihtoehtona on toisinaan sisätiloihin järjestetyt kisat. Tällä kertaa kisat järjestettiin Lahden Urheilu- ja messuhallissa kanssa muutaman muunkin lajin. 

Rantameininkiä hallissa

Mahdollisen sateen luoma märkä tatami on vaihdettu hallitiloihin Lahden urheilukeskuksessa. Aamuvirkut eli valmentajat ja järjestäjät saapuvat paikalle jo aamu kahdeksan jälkeen käymään läpi päivän kulun Tatu Iivanaisen ohjaamana. Ohjelmalista on hyvinkin pitkä, mutta kisojen kulku edisti suunniteltua aikataulua. Valmentajien ja tuomareiden käydessä läpi kisojen käyttäytymismallia vanhaan tapaan, kisailijoita alkoa pikku hiljaa rapista kannustusjoukkoineen kisahalliin venyttelemään ja tapaamaan tuttuja. Tunnelma on aamusta asti hyvinkin rento ja lämminhenkinen.

Suuresta hallista taekwondo vie vain perimmäisen kolmanneksen, joten tilaan mahtuu muitakin kisailijoita SM-viikon tapaan. Viereisellä alueella kilpaillaan kahvakuulan nostossa ja ensimmäinen lohko jakautuu kahtia judolle ja voimaliitolle ja heidän 100 kg säkeilleen. Ihmiset jakautuvat omille alueilleen silti kiinnostuneena kurkkien muitakin lajeja ohimennen.

Suureksi tapahtumaksi kaikki kisaan tarvittava saadaan järjesteltyä erittäinkin vaatimattomasti. Tatamit kisailijoille, penkit tuomareille ja liput kouraat.  Katsojat ovat joko valinneet paikkansa pieneltä porraskatsomolta tai sitten vaihtavat paikkaa pyörien kahden tatamialueen ja kahvion välillä.

Naisten sarjan kisailijoilla hiukset on laitettu kisatyyliin mitä hienoimmilla kampauksilla. Toisilla on glitteriä, toisilla lettejä. Kampauksista pystyy helposti tunnistamaan ryhmäsarjan jäsenet ja kanssakisailijat. Perinteisen dobokin sijaan ainoana pukeutumiskriteerinä on vyö ja koruton osallistuminen. Suosituimmaksi kisa-asuksi on valikoitunut dobokin liikesarjakisahousut kaverina pientä toppia tai paidattomuutta. Oikea rantafiilis ympäristöstä huolimatta. Valmentajia ja kannustajia koristaa seuravaatteet ja jännittynyt tunnelma. Tuomarit nousevat esiin arvokkaalla valkoisella pikee-paidalla ja työntekijät ovat sonnustautuneet näyttävän vihreään t-paitaan.

Yksilösuoritusten lisäksi pari- ja joukkuesarjat oteltiin rinta rinnan. Kuva: Emma Jämsén

Liikesarjojen kaksintaistelut

Ensimmäisen sarjan aloittaa alle 17-vuotiaat naiset kello 10.00. Tatamille asettuu vuoron perään aina kaksi kilpailijaa, joiden suoritettavat kaksi liikesarjaa näytetään taka-alalla olevalta näytöltä. Yksi vastaan yksi, josta edetään kohti finaalia ottelu kerrallaan. Tätä kisaa käydään läpi sinisen ja punaisen lipun äänestystaktiikalla, mikä eroaa oikeasta kisapisteytyksestä. Suoritus suorituksen perään tatamin laidalla istuvat viisi tuomaria nostavat käskystä joko sinisen tai punaisen lipun äänestääkseen parempaa suoritusta. Joskus lippuja koristaa vain yksi väri, toisinaan pisteet sijoittuvat hyvinkin tasaisesti. Monet kisaajat vähentävät paineita suoritukseltaan sulkemalla silmänsä, kun taas toisen haluavat olla perillä koko kisan ajan sijoituksestaan.

Yksi tuomareista julistaa voittajan nostamalla kisaajan lipun, jonka jälkeen hymyssä suin kätellään vastaottelijaa sekä kipaistaan onnittelemassa hänen valmentajaansa. Rento tunnelma jatkuu otteluiden ulkopuolellakin. Otteluissa käydään läpi niin miesten kuin naistenkin yksilö- , pari-, ryhmä- ja freestylesarjat. Pienien huilahdustaukojen kanssa koko päivä täyttyy mukavasti erilaisesta ohjelmasta. Finaaliin kipuaminen eri liikesarjojen kanssa tekee kisasta vielä mielenkiintoisemman seurata.

Freestyle on pienellä osallistujamäärällä aina eniten kiinnostusta herättävä ohjelmanumero. Tämän vuoden kolme osallistujaa näyttivät taitojaan koregrafisin esityksin. Freestylessä on säännöt, joissa taekwondo-osuudet tulee sisällyttää muuten taiteellisesti vapaaseen koreografiaan. Sankarillinen musiikki täyttää hallin ja osallistujien upeille hyppykompinaatioille ja liikkuvuusnäytöille taputetaan silmät loistaen.

Liikesarjaosuuksien aikana osallistujat löytävät toisensa harjoittelutatamilta, jossa jutut vaihtuvat ja suorituksia treenataan rennolla otteella. Suorituspaineet eivät paista ulospäin, mutta silti jokainen keskittyy päivän loppuun asti vain omaan tekemiseensä. Vaikka kisat ovatkin leikkimielisemmät, jokainen on silti tullut hakemaan kultamitalia ja parhainta kokemusta kisaamisesta.

Mikko Ponkilainen teki huimia murskaussuorituksia. Kuva: Emma Jämsén

Murskaussuorituksia suurin huudoin

Liikesarjojen lisäksi tatameilla käydään läpi erilaisia murskausotteluita. Liikesarjojen aikana ainoa samaan aikaan käyty laji on etupotkumurskaus sekä voimamurskaus. Takavasemmalle siirtyneet katsojat haukkovat henkeään aina korkeamman suorituksen ollessa seuraavana ja jokainen osallistuja saa onnistuneesta ja vähän epäonnistuneestakin suorituksesta mahtavat aplodit ja empaattiset huudahdukset. Naisten sarjaan osallistuu alle 17-vuotiaita hyppykaniineja ja miesten sarjassa on selkeästi jo kauan harrastaneita konkareita. Jokainen osallistuja hyppää kolme hyppyä koittaessaan rikkoa haluamaansa korkeuteen asetetun 9 mm paksuisen puulevyn. Monet valitsevat vauhdin avukseen hyppyyn, mutta pari suoritusta nähdään myös kunnioitettavasti paikoiltaan hypäten. Korkeimmaksi hyppysuoritukseksi asetettiin huimat 260 cm. 

Voimamurskauksessa tarkoituksena on saada mahdollisimman monta vanerilevyä poikki alaspäin osuvalla iskulla. Miesten sarjassa puulevyn paksuus os 18 mm ja naisten 14 mm. Tähän sarjaan osallistuu osittain samoja herroja kuin korkeusmurskauksessa lisänä muutama murskausmestari naisten ja miesten sarjasta. Suorituksia katsoessa kaikkia muita paitsi osallistujia irvistyttää kipu ja toteamuksia kuuluu murskaussarjojen ympärillä, ettei tämä ole kaikkien laji. 

Liikesarjojen ollessa taulla, isolla tatamilla käydään läpi kolmoishyppypotkuottelut. Osallistujissa on vain miesoletettuja edustajia ja kisa käydään suhteellisen tasapuolisesti läpi. Ensiksi on luvassa kolmen potkun hypyt ja sitten saksipotkun kolmoiskombinaatio. Kolme kisatyöläistä pitää kiinni omasta vaneristaan ja kisaaja saa itse asetella mieleiselle korkeudelle osumakohtansa. Kolmen potkun sarjoissa harva napsauttaa keskimmäistä rikki, vaikka suoritukset ovat henkäyksiä herättäviä. Suurimmat huudot totuttujen kihapien lisäksi tulee yleisöstä suosionosoituksia mylvien.

Tapahtuman tunnelma oli kesäisen rento niin kilpailijoille kuin kannustusjoukoille. Kuva: Emma Jämsén

Jokainen saa palkinnon

Finaaliin päästessä vastaan on kaksi parasta, joista vain toinen voittaa. Jotkut sarjat siirtyvät väistämättä suoraan loppuotteluun pienen osallistujamäärän vuoksi, joten finaalissa on jännitystä ilmassa ja toiset nappaavat palkinnon yleisön vain nauttiessa suorituksesta. Liput liehuu ja voittajat selviävät yksi kerrallaan. Mitalien jaossa palkintopallille kutsutaan vuoron perään kaikki osallistujat. Finaalissa kun kisataan ensimmäisestä ja toisesta sijasta, kolmannelle korokkeelle nousevat melkein kaikki finaalista pudonneet. Kimmeltäviä nauhoja löytyi siis suuren kilpailijajoukon kaulalta. 

Liikesarjoissa monesti palkintokorokkeelle nousevat samat kasvot, mutta on ilo huomata, kun muutama nousi ilme mitä leveimmässä hymyssä ensi kertaa ylemmälle tasolle kuin koskaan. Onneksi olkoon kaikille upeista suorituksista! 

Moni keräsi mitalisarjan suorituksistaan. Kuva: Emma Jämsén