Baijerin avoimissa helmikuussa käytettiin samaa pistelaitteistoa, jota siellä on käytetty perinteisissäkin kilpailuissa. Pisteenanto tabletilla tuntui mukavan tutulta lähes vuoden tauon jälkeen. Tuomarointipaikkana oma työpöytä kyllä tuntui hyvin erilaiselta kuin kilpailuhalli. Kuva: Tatu Iivanainen

Etäliikesarjakilpailut tuomarin silmin

Teksti: Tatu Iivanainen

Muistan muutama vuosi sitten heittäneeni jossain eurooppalaisessa avoimessa liikesarjakilpailussa ilmoille kysymyksen siitä, mitenköhän kauan nykyisessä teknologiakehityksessä kestää ennen kuin liikesarjakilpailut toteutetaan lennättämättä kansainvälisiä tuomareita paikan päälle. Ajattelin, että kilpailijat tulevat kyllä paikalle, jossa heidän suorituksensa kuvataan 3D-kameroilla, ja tuomarit pisteyttävät suoritukset kotoaan VR-lasit päässä.

Tuon pohdiskelun esitin tuomarikollegoilleni puolitosissani. Koin sen olevan looginen kehityssuunta, vaikka se tuskin tulisi ainakaan arvokilpailuissa perinteisiä kilpailuja korvaamaan. Etäkilpailuihin siirtyminen tapahtuikin sitten vauhdilla.

Pandemia viritti etäliikesarjakilpailut

Pohjois-Irlannin avointen ottelu- ja liikesarjakilpailujen piti olla viime keväänä maaliskuun lopussa, mutta sitten iski maailmanlaajuinen pandemia. Järjestävät päättivät, että se ei koko kilpailua estäisi, vaikka ottelut jouduttiinkin jättämään ohjelmasta. Tilalle tulivat etäliikesarjakilpailut, joihin kilpailijat lähettivät etukäteen kuvaamansa kilpailusuorituksen.

Kansainväliset tuomarit pisteyttivät ja valitsivat voittajat. Lisäksi palkittiin yleisön suosikit, jotka valittiin tykkäyksien perusteella tapahtuman Facebook-sivulla. Tämä ensimmäinen etäkilpailu toteutettiin ennen kaikkea hyvän hengen luomiseksi. Mukana oli myös sellaisia kilpailijoita, joita tuskin olisi perinteisessä liikesarjakilpailussa nähty, muun muassa irlantilainen, rankingpisteillään jo olympiapaikan lunastanut ottelija Jack Woolley.

Pian muutkin tarttuivat etäliikesarjakilpailuihin, ja niiden laatu parani. World Taekwondo Europe järjesti loppukeväällä 2020 avoimet Euroopan mestaruuskilpailut, joiden osallistujamäärä nousi yli tuhanteen. World Taekwondo seurasi perästä loppusyksystä antamalla etäkilpailuille täyden MM-arvon. Alkuaikoina etäkilpailuiden formaatit vaihtelivat yksittäisen mestarin pisteyttämistä laajoihin, ympäri maailman kokeneita tuomareita kerääviin turnauksiin.

Etäkilpailuiden alkuaikoina tuomarit syöttivät pisteensä Google Sheetsiin. Kuva: Eric Gilson / Vaztic

Kolme erityyppistä kilpailutapaa

World Taekwondon liikesarjakilpailusääntöjä noudattavat etäkilpailut voi jakaa kolmeen päätyyppiin. Kerron niistä ensin lyhyesti, sitten pureudun jokaiseen tarkemmin oman kokemukseni perusteella.

Laadukkaammissa kilpailuissa ehkä yleisin on käytäntö, jossa kilpailijat lähettävät suoritusvideonsa etukäteen ja tuomarit arvioivat niitä yhtä aikaa. Suoritus näytetään yleisölle striimattuna samaan aikaan, kun tuomaritkin ne näkevät ja arvioivat. Kilpailuesityksen jälkeen on aina pieni tauko lähetyksessä, kun tuomarit syöttävät pisteensä.

Helpoin järjestettävä tapa on sellainen, jossa kilpailijat lähettävät suoritusvideonsa etukäteen ja tuomarit pisteyttävät ne oman aikataulunsa mukaan. Kilpailut lähetetään striiminä pisteytyksen päätyttyä, erillisinä videoina esimerkiksi Facebook-sivulla tai joissain tapauksissa vain julkaistaan tulokset.

Vaativin tapa niin kilpailijalle kuin järjestäjälle ovat kilpailut reaaliajassa. Kilpailijoiden ja tuomareiden pitää olla videoyhteyden äärellä samaan tapaan kuin ovat perinteisessä kilpailussa kilpailupaikalla. Striimaus yleisölle on niin ikään reaaliajassa.

Aluksi kilpailut näytettiin yleisölle yhden viikonlopun aikana, jolloin kilpailijoiden piti toimittaa niin alkukierroksen, semifinaalin kuin finaalin suorituksensa riippumatta siitä, pääsikö jatkoon vai ei. Nyt on selvästi siirrytty suuntaan, jossa isommissa kilpailuissa kierrokset käydään eri viikonloppuina. Ainoastaan jatkoon päässeiden kilpailijoiden täytyy kuvata seuraavat suorituksensa.

Reaaliaikainen tuomarointi valmiilla videoilla

Yhtäaikaista tuomarointia on käytetty muun muassa avoimissa EM-kilpailuissa ja hyvin suosituissa Lents Open -kilpailuissa.

Viime kevään avoimissa EM-kilpailuissa erillistä pisteenantojärjestelmää ei vielä ollut kehitetty, joten samaan aikaan yleisölle näytettävää striimiä katsovat tuomarit antoivat pisteensä haluamallaan tavalla. Kilpailunjärjestävät lähettivät latauslinkin ilmaiseen, kännykällä tai tabletilla toimivaan pisteohjelmaan, mutta yhtä hyvin pystyi käyttämään vaikkapa Suomessakin käytettyä BudoScore-sovellusta. Heti suorituksen päätyttyä tuomarit syöttivät pisteensä Google Sheetsin laskentataulukkoon, josta pisteet poimittiin yleisön nähtäväksi striimiin.

Periaatteessa monet perinteisten liikesarjakilpailujen pistelaitteistot toimivat verkon yli, joten niitä olisi voinut käyttää pisteytykseen. Ehkä tähän ei lähdetty laajalti siksi, ettei tapaa ollut testattu etukäteen.

Hyvin pian Google Sheetsin tilalle tulivat pisteenantosovellukset, joilla tuomareiden painallukset syötettiin suoraan keskuskoneelle. Tuomarin näkökulmasta erittäin näppärä on suositun Twitchin päälle rakennettu kehikko, jossa yleisö ja tuomarit katsovat samaa striimiä. Tuomarin näkymässä kuvan päällä on pistelaitteisto, johon pisteet syötetään tietokoneen näppäimiä painamalla. Näkymä on kuin heijastusnäyttö. Tuomarille tämä on erittäin näppärää, sillä auki tarvitsee pitää vain yhtä selainikkunaa, joten pisteet tulevat melko varmasti perille.

Toinen yleinen tapa on erillisessä selainikkunassa oleva pisteohjelma. Se on varmasti järjestäjälle helpompi, mutta tuomarin täytyy joko jakaa näyttö kahden ikkunan välillä tai käyttää kahta näyttöä. Tuomarin täytyy aina varmistaa, että aktiivisena on juuri pisteytysikkuna, koska muuten näppäinten painallukset eivät rekisteröidy.

Tuomarin kannalta kätevintä on, että suoritus ja pisteenanto tapahtuvat samassa näkymässä. Vazticin heijastusnäyttömäinen käyttöliittymä on malliesimerkki hyvin toteutetusta, toimivasta järjestelmästä. Kuva: Eric Gilson / Vaztic

Nyt helmikuussa Baijerin avoimissa käytössä oli sama pistelaitteisto, jota siellä on käytetty perinteisissäkin kilpailuissa. Jokaisen tuomarin piti asentaa ohjelma tablettiinsa tai kännykkäänsä ja kirjautua palvelimelle verkon yli. Tämä toi tuomarointiin mukavan, perinteisen tuntuman.

Se, että kaikki tuomarit arvioivat suorituksia samaan aikaan, mahdollistaa tuomaroiden toimimisen tavalliseen tapaan tiiminä, mikä näkyy tasaisempana pistelinjana. Se myös poistaa tuomarilta mahdollisuuden katsoa suoritusta uudestaan ja muuttaa pisteytystään, mikä on erittäin hyvä asia.

Huonona puolena taas on se, että kilpailupäivät ovat järjestään hyvin pitkiä, eikä – toisin kuin perinteisissä kilpailuissa – mukana ole pahemmin vaihtotuomareita. Tuomarit joutuvat tapittamaan tietokoneen ruutua hyvin tiiviisti tuntikaupalla putkeen. Olen huomannut, että tämä on minulle huomattavasti rasittavampaa kuin perinteisissä kilpailuissa tuomitseminen. Asento on staattisempi ja näyttö on koko ajan samalla etäisyydellä, jolloin silmät väsyvät.

Myös kiinteä aikataulu on hankala tuomareille, sillä kilpailu esimerkiksi Euroopan päiväsaikaan on Yhdysvaltain länsirannikolla ja Uudessa-Seelannissa keskellä yötä.

Oman aikataulun mukaan tuomarointi valmiilla videoilla

Tuomarointia omaan tahtiin käytettiin MM-kilpailuissa virallisten sarjojen alku- ja semifinaalikierroksilla sekä samassa yhteydessä järjestettyjen avointen perhe- ja pakolaissarjojen kaikilla kierroksilla. Tämä kilpailujärjestäjälle helpoin tapa on käytössä myös monissa pienemmissä kilpailuissa.

Pisteenantotavat ovat samanlaisia kuin edellä esitetyt, mutta tuomareille pisteyttäminen on selvästi kevyempää, kun taukoja voi pitää haluamissaan kohdissa. Tuomaroinnin voi jakaa useammalle päivälle, mikä helpottaa eri aikavyöhykkeillä asuvien tuomareiden toimintaa.

Tämä tapa myös mahdollistaa kilpailijan suorituksen katsomisen uudestaan niin hyvässä kuin pahassa. Hyvä puoli on se, että nettiyhteyden pätkäistessä, lemmikkieläimen hypätessä syliin tai pisteytysikkunan unohtuessa aktivoimattomaksi suorituksen voi pisteyttää uudelleen. Huono puoli on se, että kisaesityksen todella voi katsoa useampaan kertaan virheitä etsiäkseen, jos haluaa.

Erityisen huonoa tässä käytännössä on se, että tuomareiden pistelinjaan tulee entistä enemmän heittoa, kun tuomarit eivät näe toistensa pisteitä eivätkä siten voi sarjojen välillä kalibroida itseään. Esimerkiksi MM-kilpailuissa tuomareille ei edes kerrottu, keiden kanssa he sarjoja tuomitsevat. Luultavasti tiimejä vielä sekoitettiin eri sarjoihin, joten pistelinjassa oli hyvin paljon heittoa. Tarkkuuspisteisiin (accuracy) tällä ei juuri pitäisi olla vaikutusta, mutta esiintymispisteissä (presentation) sarjojen välillä tapahtuva itsekalibrointi on todella tärkeää.

Toisaalta MM-kilpailuissa pystyttiin tuomaripakan sekoittamisella varmistamaan, että tuomarit eivät joutuneet tai päässeet tuomitsemaan oman maansa kilpailijoita.

Etäkilpailuiden striimauslähetykset ovat kannustaneet tekemään yleisölle näytettävistä pistenäytöistä tyylikkäät mutta samalla selkeät. Kuva: Eric Gilson / Vaztic

Kaikki samaan aikaan videoyhteyden äärellä

Edellä esitetyt kilpailumallit mahdollistavat kilpailijoille suoritusten uusimisen ja parhaan videon valitsemisen. Siksipä MM-kilpailuiden finaalit käytiin todellisena live-lähetyksenä, jossa sekä kilpailijat että tuomarit ympäri maailmaa olivat Zoom-videoneuvottelusovelluksen kautta samaan aikaan läsnä. Pisteet annettiin erillisellä ikkunaan pompahtavalla sovelluksella.

Tämä loi MM-finaaleihin samanlaisen jännityksen kuin perinteisissäkin kilpailuissa – kilpailijat eivät voineet paikkailla virheitään kuvaamalla suoritusta uudestaan. Tuomarointipäivätkin olivat inhimillisiä, kun yhtenä päivänä oli vain kahden sarjan finaalit.

Lopputulos oli yllättävän hyvä ottaen huomioon sen, että kaksi viikkoa ennen finaaleita järjestävä taho ei nähtävästi vielä tiennyt, miten live-finaalit tultaisiin toteuttamaan. Finaaleista tuli lopulta varsin jännittävät.

Ilman haasteita finaalit eivät kuitenkaan sujuneet. Zoom on näppärä sovellus videoneuvotteluihin, mutta kaikki etätreenejä sen kautta järjestäneet tietävät, ettei sen kuva pysy nopeasti liikkuvien raajojen perässä. Muutaman kilpailijan kohdalla jännitettiin viime hetkeen asti, saadaanko heidät linjoille, koska kilpailijoiden internet-yhteydet pätkivät. Samasta syystä joidenkin suoritukset nähtiin hyvin heikkolaatuisella videolla.

Tuomareiden linjoilta tippumista varmistettiin sillä, että joka sarjassa näytön ääressä istui kahdeksan tuomaria. Seitsemän heistä pisteytti suorituksen reaaliajassa – kahdeksas heistä lähetti pisteensä WhatsAppillä, jos joku seitsemästä ilmoitti yhteytensä pätkäisseen tai pisteenanto-ohjelman oikutelleen.

MM-finaalit oli ajoitettu niin, että ne olivat Euroopassa ja Aasiassa päiväaikaan – siis pahimmillaan keskellä työpäivää. Joillain aikavyöhykkeillä kilpailijat joutuivat silti osallistumaan keskellä yötä, mikä ulkonaliikkumisrajoitusten vuoksi vaati ilmeisesti osalta etukäteisvalmisteluja.

Mobiililaitteiden käyttö aiheutti myös hauskoja yllätyksiä. Näitä ei ehkä päässyt yleisön näkemään striimiin, mutta ennen finaaleiden alkua yhteyksiä testattaessa erään kilpailijan videoyhteys alkoi yhtäkkiä aaltoilla. Syynä oli kamerana käytettyyn puhelimeen tullut puhelu ja kännykän värinä tämän merkiksi.

Etäkilpailuiden yleiset erityispiirteet

Etäkilpailuiden tuomarointi on periaatteessa samanlaista kuin perinteisten liikesarjakilpailuiden. Suurin yksittäinen ero on tuomarin katselukulma.

Perinteisissä kilpailuissa tuomareita istuu kentän laidalla kolme, viisi tai seitsemän, jolloin he katsovat suorituksia eri suunnista. Osa takaa, osa edestä, osa vasemmalta, osa oikealta – ja vain yksi suoraan edestä. Etäkilpailuissa kaikki tuomarit katsovat suoraan edestä, jolloin osa kilpailijoiden virheistä jää näkemättä ihan siksi, että niitä ei ole mahdollista nähdä.

Vaikka kilpailuissa on tyypillisesti tarkat ohjeet siitä, miten kamera tulee asettaa, ovat videot silti vaihtelevia. Osa kilpailijoista kuvaa sisätiloissa kotonaan, jolloin kamera on pakostakin lähellä kilpailijaa. Onnekkaimmilla on käytössään liikuntasali, aula tai ulkotilat, jolloin kameralle – ja kilpailijalle – jää riittävästi tilaa suoritukseen. Kameran korkeus riippuu käytetyistä telineistä ja vakaus siitä, onko teline eloton vai ihminen.

Etäkilpailuissa on väliä paitsi itse liikesarjaesityksellä, myös taustalla. Esimerkiksi taustan tapahtumat ja monet yksityiskohdat ja lähellä ihon väriä oleva seinänväri häiritsevät tuomarin keskittymistä ja arviointityötä. Tuomarin täytyy päättää pisteistää välittömästi, joten kuvaa ei ehdi jäädä tiirailemaan. Kuva online-MM-kilpailuista.

Erityisesti sisätiloissa kuvattavien suoritusten haasteena on, mahtuuko koko liikesarja kuvaan. Linja on ollut alusta asti selvä: jos yksikin raaja on kuvan ulkopuolella, tekniikasta vähennetään ”iso” vähennys 0,3 pistettä, koska tuomari ei voi sanoa varmuudella, oliko tekniikka oikea. Jotkut kuvaajat ovat ratkaisseet tämän kääntämällä kameraa tarvittaessa. Tuomarin kannalta kuvakulman liikkuminen ei ole mukava ratkaisu, kuten ei kalansilmälinssin käyttökään, sillä kumpikin tapa vääristää näkymää.

Kuvausohjeissa on myös vaadittu videoiden minimitarkkuus ja kuvanopeus, mutta näihin eivät kilpailijat aina pysty syystä tai toisesta vastaamaan. Liian rakeinen tai nykivä kuva estää suoritustekniikoiden tarkkuuden täsmällisen arvioinnin, mutta myös voiman ja nopeuden arviointi on vaikeaa. Siksi suorituksista, jotka on toimitettu liian huonolaatuisilla videoilla, monesti vähennetään 0,6 pistettä automaattisesti.

Osassa kilpailuista tuomareita on ohjeistettu olemaan huomioimatta lähtö- ja lopetuspistettä, koska sellaisen merkitsemistä ei ole kilpailijoita vaadittu. Tämä on jonkin verran tasoittanut pisteitä, kun tavanomaisia 0,3 pisteen tarkkuusvähennyksiä pisteen ohittamisesta ei ole annettu.

Erityisen hankalia ovat kilpailijoiden taustalla näkyvät seinät tai maisemat. Paljon yksityiskohtia, erityisesti ihmisten kuvia, sisältävät taustat vaikeuttavat kilpailijaan keskittymistä. Taustoilla on harvoin ollut liikettä, esimerkiksi muita ihmisiä kävelemässä kauempana, mutta ne ovat erityisen häiritseviä. Lähellä kilpailijan ihonväriä olevat taustat yhdistettynä huonoon kuvanlaatuun ovat välillä pakottaneet vähentämään pisteitä ihan sen takia, että videolta on mahdoton sanoa varmaksi, onko kilpailijan käsi nyrkissä vai auki.

Tuomareiden sosiaalinen kanssakäyminen on tietenkin etäkilpailuissa jäänyt hyvin vähäiseksi. Ennen kilpailuja järjestettävät koulutukset on toteutettu joko Zoomissa tai muilla videoneuvottelusovelluksilla. Kilpailujen aikana kommunikoidaan WhatsAppilla tai Discord-alustalla, joka on moninpelaajien suosima alusta.

Etäkilpailuiden tulevaisuus

Vaikka aivan nykyisessä laajuudessaan etäkilpailut tuskin jatkuvat pandemian joskus hälvettyä, ovat etäkilpailut varmasti tulleet jäädäkseen. Tästä on antanut World Taekwondo viitteitä esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevan Open WT Poomsae Challenge -sarjan muodossa.

Perinteisiin kilpailuihin verrattuna etäkilpailujen markkinoinnissa on korostunut yksi piirre: mukaan lupautuneet tuomarit ovat markkinointivaltti. Siinä missä perinteiset kilpailut pyrkivät houkuttelemaan osallistujia näyttämällä laajan osallistujamäärän tai toimivaksi tapahtumaksi todetun historian, etäkilpailuiden markkinointi perustelee osallistumisen järkevyyttä sillä, että pisteyttämässä ovat tunnetusti huipputason tuomarit.

Nähtäväksi jää, miten pitkään nykyiset MM- ja maanosamestaruuskilpailuita kolunneet tuomarit jaksavat osallistua tiheään tahtiin järjestettäviin etäkilpailuihin. Uusien tuomareiden on entistä vaikeampaa päästä mukaan, koska kilpailunjärjestäjät haluavat vain niitä tuomareita, jotka tuntevat ennestään.

Etäkilpailuissa erittäin myönteinen piirre on ollut myös entistä useammasta maasta olevat osallistujat. Kun kilpailuun pääseminen ei vaadi matkustamista, kynnys osallistua on matalampi.

Kokonaisuutena täytyy kuitenkin sanoa olevani taekwondotuomarina ja -harrastajana hyvin iloinen siitä, että juuri taekwondo näytti suuntaa etäkilpailuihin siirtymisessä. Moni muu kamppailu- ja esiintymislaji on sittemmin seurannut perästä, mikä sekin on erittäin hienoa. Edelläkävijöillä on kuitenkin aina erityinen paikkansa historiassa.

Tatu Iivanainen aloitti liikesarjatuomaroinnin kotimaassa 2003 ja suoritti kansainvälisen tuomarilisenssin 2012. Sen jälkeen tie on vienyt jo mm. neljä kertaa MM-kilpailuihin, joista viimeisimmät toteutettiin etäkilpailuna. Kuva President's Cupista 2019 Saksan Sindelfingenistä.