Kuopiolainen taekwondoin Timo Pitkänen, 1. kup, antaa kasvot taistelulle koronavirusta vastaan. Kuva: Emma Jämsén

Korona kamppailijan silmin

Teksti: Emma Jämsén

Neljäs kerta toden sanoo. Timo Pitkänen, 50, muotoilee vanhaa sananlaskua uusiksi. Tulevana kesänä hänellä on neljäs mahdollisuus 1. danin mustan vyön kokeeseen. Aiempia kertoja torpedoivat muun muassa koronavirusrajoitteet ja covid-19-taudin sairastaminen.

Timo Pitkänen suoritti 1. kup arvonsa jo vuoden 2019 lopulla. Pitkänen muistelee pystyneensä parhaimpaansa kyseisessä vyökokeessa.

Seuraavana tähtäimessä oli dan-vyöarvo. Mustan vyön kokeen piti olla kesäkuussa 2020. Ajatus mustasta vyöstä sai aktiiviharrastajan treenaamaan päivittäin kuntoaan ja tekniikkaansa. ”Tämä koe tulee suoritettua vähintään yhtä hyvin kuin edellinen kovan kunnon ansiosta”, Pitkänen ajatteli.

Pitkäselle musta vyö merkitsee symbolisesti enemmän kuin konkreettisesti. Vyökoe on yksi muiden joukossa, mutta on silti suurin etappi Pitkäsen taekwondouralla. Muut vyökokeet ovat olleet niin sanotusti välitavoitteita. Laji on opettanut Pitkästä niin treenaajana kuin ihmisenä.

Sininen vyö oli ensimmäinen tavoite

Pitkäsen poika oli juniorien peruskurssilla Kuopion Taekwondossa, kun isäkin innostui taekwondosta vuonna 2012 käydessään kuntotaekwondossa. ”Tavoitteeni oli saada sininen vyö”, Pitkänen muistelee.

Vaikka taekwondo onkin yksilölaji, Pitkänen ei silti koe olevansa yksilösuorittaja. Yhdessä treenaaminen on hänelle ollut aina tärkeää ja vyökokeisiin hän on aina saanut valmistautua yhdessä muiden kanssa.

Treenatessaan yhä tummempaa vyötä Pitkänen huomasi jossain vaiheessa rajan tulevan vastaan. ”Täytyy oikeasti harjoitella. En halua suorittaa enää vyökoetta rimaa hipoen”, hän tokaisee.

Taekwondo on aina sijoittunut harrastuksissa top kolmoseen, vaikka Pitkäsellä harrastuksia riittääkin. Suurimman osan ajasta vievät tällä hetkellä taekwondo ja frisbeegolf, mutta nämäkin vaihtelevat kausittain. Pitkänen on myös musiikin tuottaja ja soittanut bändissä. Samoin viini- ja ruokakulttuuri on nykyään lähellä sydäntä.

Pitkäselle on sattunut taekwondourallaan kaksi loukkaantumista, jotka ovat pistäneet lajin paussille jopa puoleksi vuodeksi. Taekwondo on hänen mukaan antanut paljon enemmänkin kuin vain lajin harrastamista. Vapaaehtoinen ohjaaminen ja opin tarjoaminen ovat olleet opettavaisia myös itselle.

Pitkä matka kohti tavoitetta

Maailmanlaajuinen covid-19-pandemia pilasi sitten suunnitelmat. Treenivuorot lyhenivät, ja lajin suola eli kontakti jäi kokonaan pois. Pitkäsen mielestä treeneissä pitäisi tulla hiki ja kuntoa tulisi kasvattaa. ”Onneksi olemme pystyneet treenaamaan, mutta fyysisesti helpot treenit harmittavat.”

Pitkänen valmistautui aktiivisesti kesäkuun 2020 dan-vyökoepäivään. Päivämäärä oli kalenterissa, joten siihen tuli tähdätä oman kunnon huippu.

”Eiköhän tästä sitten jouda kotiin”

Koronavirusepidemia vei harjoittelemisesta viimeisenkin toivon rippeen. Pitkänen muistaa elävästi hetken, kun sähköposti kilahti puhelimeen ylämäkijuoksua treenatessa. Yleensä ilmoitukset katsottiin vasta kotipuolessa, mutta nyt intuitio sai vilkaisemaan viestiä: ”Vyökoe on peruttu.”

”Eiköhän tästä sitten jouda kotiin”, myönsi Pitkänen ääneen.

Elämänsä kunnossa tuohon aikaan olleelta Pitkäseltä katosi pitkään haalittu motivaatio treenaamiseen, kun vyökoe peruuntui. Silti päätään nosti tuleva mahdollinen vyökoepäivä vuoden 2021 alussa. Siinä uusi tähtäin, jonne treenata!

Koetus siirtyi eteenpäin, nyt helmikuulle. Hänen suurin tavoitteensa taekwondossa oli saavuttaa musta vyö ennen kuin täyttää 50 vuotta. Nyt vyökoepäivällä ja syntymäpäivällä oli vain parin päivän väli, joten haave kävisi toteen.

Valitettavasti taas pitkän odottamisen jälkeen Pitkäseltä tuntui menevän toinenkin koepäivä sivusuun sairastelun vuoksi joulukuussa. Kolmen viikon treenitauko vei aikaa pois kunnon kohotukselta. Tämäkään ei saanut Pitkästä luovuttamaan, vielä hän uskoi pääsevänsä vyökoekuntoon parissa kuukaudessa.

Kesän mustan vyön koe on Timo Pitkäsen tärkeiden asioiden listan kärkipäässä. Kuva: Emma Jämsén

Sairastuminen tuli täysin puskista

Vuoden vaihtuessa suurien odotusten pyöriessä entisellä mallillaan Kuopion seura sai pian kuulla, että koko Pitkäsen perhe on sairastunut koronavirustautiin tammikuussa. Tartunta perheeseen tuli yläkoulusta, jossa oli joukkoaltistuminen.

Dan-koe oli siirretty koronavirusrajoitteiden takia helmikuulta maaliskuulle. Karanteenin myötä alkoi toivo kolmanteen yritykseen kohti mustaa vyötä hiipua. Koronavirustauti kuritti Pitkästä viikkoja. Lisäksi toipuminen taudista oli niin hidasta, että hän ei ollut vielä valmis treenaamaan vyökokeeseen.

Pitkäsen covid-19-taudin sairastamisessa oli kaksi vaihetta. Ensin tuli voimakkaan influenssan oireet. Tämän jälkeen tuntui jo siltä, että tauti alkaa mennä ohi.

Noin viikko sairastumisen jälkeen tuli toinen vaihe, joka oli rankempi kuin kukaan osasi kuvitella. Pitkänen oli tiukassa seurannassa. Vointia kyseltiin terveydenhuollon puolelta yhden-kahden päivän välein. Pitkänen olisi saanut jo paikan sairaalasta, mutta vointia seurattiin aina huomiseen.

Hän sanoo olleensa kumminkin onnekas ja sairastaneensa taudin silti helpommin kuin monet muut. Vaikka on perusterve ja hyväkuntoinen urheilija kuten Pitkänen, tauti ei siitä piittaa. ”Mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ollut näinkään hyväkuntoinen”, hän muistelee kauhulla, muttei koskaan pelännyt kuolemaa omalta osalta.

”Korona tulee ottaa vakavissaan, sillä se ei ole perusinfluenssa. Tartuntaan ei voi välttämättä itse vaikuttaa”, hän vielä varoittaa.

Pitkänen sairasti koronavirustaudin erittäin voimakkaasti. Vaimo ja poika pystyivät tekemään arkiaskareitaan normaalisti, muttei Pitkänen. Hän kuvailee sairautta todella brutaaliksi.

”Keskellä tartuntaa oli neljä pahinta päivää, jolloin ymmärsi, että tähän voi oikeasti kuolla joku”, Pitkänen muistelee.

”Vesilasi koko ajan puolillaan”

Keuhkot eivät jaksaneet vetää tarpeeksi happea. Kuume ei laskenut kolmeen viikkoon. Jos tila olisi pahentunut vielä, Pitkänen ei olisi enää pystynyt olemaan kotihoidossa.

Jotta Pitkänen pystyi pakottamaan itsensä hivenenkin liikkeelle, hän piti vesilasinsa koko ajan puolillaan pakottaessaan itsensä täyttämään lasin pienin väliajoin. Tauti jää varmasti mieleen kokemuksena loppuelämäksi.

Toipuminen oli henkisesti rankempaa

Sairastamisen jälkeen Pitkäsen menohalut alkoivat olla kohdillaan. Jarruna oli, että koronavirustauti oli romahduttanut kunnon melkein nollaan. Pitkä harjoittelutausta oli kuin pyyhitty pois historiasta ja oli aloitettava alusta.

Pitkänen lähti kohottamaan kuntoaan kävelylenkeillä, jotka myös nostattivat sykkeet maksimiin. Ylin syke oli pienestäkin liikunnasta jopa 197, vaikka hengästymisessä Pitkänen ei huomannut eroa. Aktiivisuusranneke havahdutti Pitkäsen aina hidastamaan tahtia.

Taudista toipuminen vei noin seitsemän viikkoa. Kaikki oireet täsmäsivät vaikeasta keuhkotulehduksesta toipumiseen, mikä viittaa koronan jälkitautiin.

”Toipuminen oli kummallista aikaa”, Pitkänen muistelee. Hän koki olevan täysin terve, mutta treenaamaan ei millään kyennyt. Kävelylenkkien helpottuessa Pitkänen palasi hiljalleen frisbeegolf-harrastuksensa pariin, kunnes jo uskaltautui palaamaan taekwondoharjoituksiin sykkeiden salliessa.

Korona ei musertanut Pitkäsen suunnitelmaa mustaan vyöhön. Tautia pystyi vertaamaan loukkaantumiseen, ja ne kuuluvat elämään. Lihaskunto oli onneksi pysynyt lähes ennallaan.

Treeneihin pikkuhiljaa palatessa Pitkänen veti punnerrukset paremmalla tempolla kuin moni muu. Kuntokin alkoi hitaasti ja tasaisesti nousta, jolloin oli helpompi alkaa suunnittelemaan seuraavaa koetusta kesälle.

Timo Pitkäsen, 50, täytyi aloittaa kuntonsa rakentaminen lähes nollasta sairastamisen jälkeen. Kuva on Pappilanmäen portaista Kuopiossa. Kuva: Emma Jämsén

”Elämä ei ole vakavaa”

Pitkänen elää itsensä mukaan tulevaisuudessa. Siellä on aina tavoitteet, jonne tähdätä. ”Nykyhetki on sekunnin päästä ohi.”

Silti hän odottaa päivää, jolloin saa pysähtyä edes hetkeksi nauttimaan saavutuksistaan. Seuraava vyökoe on suunniteltu loppukesälle, johon harjoittelee Pitkäsen kaverina moni muukin seuran harrastaja.

Harjoitteluohjelma on jo suunniteltu, mikä auttaa Pitkästä pysymään raiteilla ja pitämään katseen vyökokeessa. ”Olen oikeasti hyvä kunnon ajoittaja, ja päivämäärä on paras motivaattori.”

Jo puolitoista vuotta on valmistauduttu kokeeseen. Taekwondo on opettanut kärsivällisyyttä, joka on Pitkäsen mielestä yksi tärkeimmistä taekwondon saavutuksista.

”Tämä olisi nyt neljäs mahdollisuuteni mustaan vyöhön”, Pitkänen sanoo vieläkin optimistisella asenteella. ”Elämä ei ole vakavaa, mutta tärkeät asiat otan tosissani”, hän jatkaa. Kesän vyökoe on nyt Pitkäsen tärkeiden asioiden listan kärkipäässä.