Niko Saarisen lonkkanivelten liikettä tehostetaan entisestään. Vaarallinen ottelija pystyy potkaisemaan minkä tahansa tekniikan mistä tahansa asennosta, sanoo valmentaja Jarkko Mäkinen. Kuva: Jyrki Jalonen

Kanki-Saarisesta tuli notkea Niko

Teksti: Sirpa Huuskonen
Julkaistu 28.7.2021

Taekwondon kilpaurheilijat eivät lepää koko kesää, vaikka helteet hellisivätkin ja houkuttelisivat ottamaan rennosti. Ennen syksyn kilpailukautta kesällä ennättää vahvistaa ja täydentää lajitaitojaan ja fyysisiä ominaisuuksiaan. Ottelija Niko Saarisen, 20, kesäohjelmaan 2021 on kuulunut kiinteästi liikkuvuuden kehittäminen. Kerta ei ole ensimmäinen, kun Saarisen liikkuvuuteen pureudutaan.

Saarinen satsasi ensimmäisen kerran tosissaan liikkuvuusharjoitteluun 16-vuotiaana viisi vuotta sitten. Hänelle laadittiin kolmen kuukauden kaksivaiheinen liikkuvuusohjelma, jota hän sitoutuneena noudatti.

Liikkuvuusharjoittelun merkitys avautui myöhemmin

Tarve liikkuvuuden kehittämiseen oli ilmeinen. Aloittaessaan taekwondon 9-vuotiaana jääkiekkotaustainen Saarinen sai tuskin nostettua jalkaa vatsan korkeuteen.  Liikkuvuus kohentui taekwondon lajiharjoittelun myötä, ja kadettien MM-mitalikin tuli vuonna 2014, mutta parantamisen varaa jäi. Saarisen itsensä mukaan liikkuvuusharjoittelu aloitettiin, koska kankeus rajoitti jo muuta harjoittelua ja kehittymistä.

”Lähtötilanne ei ollut todellakaan mikään hirveän hyvä. Sellaiseen ihmiseen verrattuna, jonka ei liikkuvuuteen tarvitse kiinnittää huomiota, ihan kohtalainen, mutta taekwondoon tarvittavasta liikkuvuudesta puuttui paljon”, Saarinen kertoo.

Liikkuvuusharjoittelun nostaminen painopisteeksi auttoi tuolloin Saarista huomattavasti: ”Pääsin esimerkiksi etuspagaatin pohjaan, joka ei ollut lähelläkään lähtötilanteessa.”
Saariselle itselleen liikkuvuusharjoittelun merkitys on avautunut vasta myöhemmin. ”Silloin olin vielä niin nuori, että on pakko myöntää, että en sen merkitystä hirveästi silloin ymmärtänyt. Toki huomasin, että esimerkiksi monet potkut on helpompia tehdä. Myöhemmin sen tärkeyden on ymmärtänyt paremmin, sillä monissa asioissa olisi varmasti nyt ongelmia, jos liikkuvuutta ei olisi silloin hoitanut kuntoon”, hän pohtii.

Ylläpitoa ja täsmäohjelmia

Ennen tätä kesää Saarinen ei ole panostanut liikkuvuuteen yhtä intensiivisesti ja laajasti sitten vuoden 2016. Liikkuvuusharjoittelua ei silti ole matkan varrella unohdettu.

”Olen toteuttanut fysioterapeutin avulla muutaman paljon spesifimmän liikkuvuusohjelman. Esimerkiksi kuluneena keväänä on keskitytty olkapäiden liikkuvuuteen. Muuten olen tehnyt enemmänkin ylläpitävää liikkuvuusharjoittelua.”

Budokwai Taekwondoa edustava Saarinen saavutti vuonna 2014 hopeaa alle 15-vuotiaiden ottelun MM-kilpailuissa. Menestystä – vaikka ei vielä toista arvokisamitalia – on tullut säännöllisesti. Esimerkiksi käyvät viidennet sijat alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 2017, alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 2019 ja senioreiden olympiakarsinnoissa vuonna 2021. 

Saarisen henkilökohtainen valmentaja ja nuorten olympiavalmentaja Jarkko Mäkinen avaa Saarisen harjoittelun taustoja ja keskeytymätöntä kehitystä.

”Niko osoitti jo U15-sarjassa omaavansa kansainväliseen menestykseen tarvittavaa lahjakkuutta saavuttamalla Suomen toistaiseksi ainoa tuon ikäluokan MM-mitalin. Niko on jatkanut vuodesta 2014 koko ajan sitoutunutta harjoittelua suuret loukkaantumiset kokonaan välttäen. Tässä on todennäköisesti säännöllisellä liikkuvuusharjoittelulla ja myös muulla monipuolisuusharjoittelulla tärkeä rooli”, Mäkinen toteaa.

Saarinen kuuluu Turussa sijaitsevan Suomen Taekwondoliiton valmennuskeskuksen huippuryhmän urheilijoihin. Mäkisen mukaan liikkuvuusharjoitteet ovat säännöllinen osa valmennuskeskuksen urheilijoiden harjoittelua.

”Dynaamiset liikkuvuusharjoitteet ovat olennainen ja sisäänrakennettu osa valmennuskeskuksen urheilijoiden harjoittelua. Enimmäkseen niitä tehdään alkuverryttelyjen yhteydessä, mutta toisinaan myös muulloin. Urheilijoilla, jotka tekevät niitä kaikkein säännöllisimmin ja keskittyneimmin, on kokemukseni mukaan vähiten ylirasitustiloja ja loukkaantumisia”, Mäkinen kertoo.

Nuori ottelija Niko Saarinen otti MM-hopeaa ensimmäisissä kadettien MM-kilpailuissa vuonna 2014. Kuva Niko Saarisen arkistoista

Liikkuvuus luo perustan muiden osa-alueiden kehitykselle

Toukokuussa Saarinen osallistui Sofiassa Bulgariassa pidettyihin Tokion olympiakarsintoihin. Saarinen saavutti yhden otteluvoiton ja sijoittui sijalle 5.–8. olympiapainoluokassa alle 58 kiloa. Kilpailujen jälkeen hän piti parin viikon kesäloman ja aloitti sitten kesätreenit. 

Kesäkuun puolivälissä Saarinen aloitti uuden parin kuukauden liikkuvuusohjelman. ”Tänä kesänä Niko tekee muiden treenien yhteydessä tulevien liikkuvuusharjoitteiden lisäksi 3 x 30–40 minuutin erillisen liikkuvuusohjelman joka viikko”, Mäkinen avaa harjoittelua.

”Kesän ohjelma tähtää siihen, että Niko pystyy hyödyntämään koko voimapotentiaalinsa taekwondon lajisuorituksissa”, Mäkinen kertoo. Hänen mukaansa voimantuottoketjussa ei saa olla heikkoja lenkkejä, kun haetaan parasta mahdollista suorituskykyä.

Saarinen toteaa, että liikkuvuusohjelmassa ei haeta niin isoa muutosta kuin viisi vuotta sitten. ”Nyt haemme jälleen suoraa kehitystä liikkuvuuteen. Ei todellakaan yhtä radikaalia muutosta kuin viimeksi, vaan enemmänkin pientä kehitystä, joka antaisi lisää tilaa kehitykselle muilla osa-alueilla.”

Kesäharjoittelun tähtäimenä on saada lisää liikkuvuutta vähän joka puolelle. Kyse on hiomisesta, ei uuden rakentamisesta. ”Näen kuitenkin niin, että edelleen tuo viiden vuoden takainen ohjelma on se, jolla liikkuvuus rakennettiin, sen jälkeen sitä on pidetty yllä ja nyt koitetaan saada sitä hieman paremmaksi”, Saarinen puntaroi kesäkuussa.

Saarisen kesäkauden harjoittelun muut painopisteet ovat kestävyydessä ja hieman voimassa. Hän kuvaa kesäkuukausien lajiharjoituksia melko monipuolisiksi, ennen kuin elokuussa aletaan suunnata kohti kilpailukautta.

Hyvä liikkuvuus mahdollistaa optimaalisen lajisuorituksen

Jarkko Mäkinen on kirjoittanut vuonna 2018 julkaistun kirjan Liikkuvuusharjoittelu – hallittua voimaa ja liikkuvuutta yhdessä fysioterapeuttien Tuulia Luomalan ja Mika Pihlmanin kanssa. Kirjassa kerrotaan, että taekwondossa liikkuvuusharjoittelua kannattaa keskittää lonkankoukistajien, pakaroiden, kylkien sekä rintarangan ja selän alueen lihasryhmien liikkuvuuteen.

Viimeisin Mäkisen aluevaltaus on, että hän on konseptoinut liikkuvuusharjoittelusta verkkotuotteita liikkujille, valmentajille, urheiluseuroille ja lajiliitoille Budokwai Taekwondon lajipäällikkö Roosa Närhen kanssa.

Liikkuvuusharjoittelu lieneekin Mäkisen lempilapsi ja tältä pohjalta hän arvioi sen tuomia etuja Saariselle: ”Nikon kohdalla liikkuvuusharjoittelun menetelmillä varmistetaan lihastasapainon ja loukkaantumisalttiuden pienentämisen ohella ennen kaikkea sitä, että lajitekniikat onnistuisivat mahdollisimman vapaasti, tehokkaasti ja taloudellisesti.”

Mäkisen mukaan liikkuvuusrajoite estää optimaalisen lajisuorituksen. Rajoitteita ei ole varaa pitää kehossa, kun tavoite on kansainvälinen huipputaso. ”Liikkuvuusharjoitteilla huolehditaan lihasten viskoelastisuuden hyvästä tasosta, turhien tensioiden poistamisesta ja, ehkä hieman yllättäen, myös hermostollisen tiedonkulun moitteettomasta toiminnasta”, Mäkinen sanoo.

Jatkuva kovatehoinen harjoittelu johtaa herkästi sympaattisen hermoston ylivirittymiseen, tietää Mäkinen. Kovien tehojen vastapainoksi käyvät rauhallisessa rytmissä hyvällä hallinnalla tehdyt liikkuvuusharjoitteet.

Mäkisen mukaan liikkuvuus- ja voimaharjoittelu nivoutuvat toisiinsa. ”Urheilija ei välttämättä edes erota, mikä on liikkuvuusharjoite ja mikä on voimaharjoite”. Ensiksi liikerataa kasvatetaan kohdennetuilla harjoitteilla ja voimantuottoa parannetaan uudelleenkouluttamalla ”nukkuvia” lihasryhmiä. Lopuksi kehittyneitä liikeratoja vakiinnutetaan ja hyödynnetään yhä haastavammissa tilanteissa. Viimeisessä vaiheessa voi lisätä sekä harjoitusvastusta että suoritusnopeutta.

”Kilpaurheilussa yleisesti, ja Nikon kohdalla aivan erityisesti, on tärkeä yhdistää liikeratojen kasvattaminen voimantuottoon ja motoriseen kontrolliin. Liikeradan kasvu johtaa suoraviivaisesti voimantuoton parantamiseen, kunhan kasvavaa liikerataa kuormitetaan oikein voimantuoton kannalta.”

Horisontissa siintää Pariisi 2024

Niko Saarisen kehonhallinnan ja optimaalisen toimintakyvyn rakentaminen on siis hallussa. Mitä etuja taekwondo-ottelija niillä saavuttaa? Mihin niitä käytetään?

”Nikon kohdalla kyse on lähinnä siitä, että lonkkanivelten liikettä tehostetaan entisestään niiden toimintaan vaikuttavien lihasryhmien aktiivista liikkuvuutta kehittämällä”, Mäkinen selittää.

Hän uskoo, että parannus näissä asioissa näkyy Saarisen ottelussa parempana valmiutena tehdä yllättäviä ratkaisuja. Mitä parempi on lantioseudun aktiivinen liikkuvuus, sitä vapaammin potkujen yhdisteleminen toimii.

”Vastustajan näkökulmasta katsottuna vaarallisin on ottelija, joka pystyy potkaisemaan minkä tahansa tekniikan, mistä asennosta tahansa”, Mäkinen toteaa.

Saarisen lähiajan tähtäimenä on päästä ylipäätään taas kilpailemaan paljon. ”Kun kilpailut alkavat taas, haluan olla silloin parhaassa kunnossa”.

”Minun pääkisat tulevat olemaan tulevien vuosien arvokilpailut ja tavoitteena niissä menestyminen, edeten koko ajan kohti Pariisin 2024 olympialaisia”, Saarinen kertoo.

”Nikon seuraava päätähtäin on aikuisten EM- ja MM-kilpailuiden ohella 2024 Pariisin olympialaiset, jonne pääsy on aina yhtä vaikeaa, mutta täysin mahdollista. Tokion olympiakarsinnoissa Niko oli jaetulla viidennellä sijalla. Kaavion toiselta puolelta olympiapaikan saavutti ottelija, jonka Niko on voittanut”, valmentaja Mäkinen puolestaan visioi.

Saarisen tavoitteisiin istuu taekwondo-ottelijan tarvitsemien ominaisuuksien kuten liikkuvuuden sinnikäs kehittäminen ja ylläpito. ”Liikkuvuus on monen asian mahdollistaja, ja minä toivon, että tämä panostus liikkuvuuteen saa minut taas yhden tason paremmaksi urheilijaksi”, hän luottaa.

Niko Saarinen (vas.), 20, osallistui keväällä ensimmäistä kertaa olympiakarsintoihin ja sijoittui jaetulle viidennelle sijalle alle 58-kiloisissa. Nyt mielessä siintää jo Pariisi 2024. Saarista valmentaa Jarkko Mäkinen. Kuva: Vera Suihko