Taekwondon leiri-iloa vuodelta 2011. Kuva: Martti Jalonen

Taekwondo ja ”kolmas ikä”

– uutta potkua elämään

Teksti: Jari Hintsanen

Taekwondo sopii kaikenikäisille, sanotaan. Silti lajin harrastamiseen ja kilpailemiseen liittyy piirteitä, jotka suosivat nuorten fyysisiä ominaisuuksia. Taekwondon harrastamisesta on kuitenkin kiistattomia etuja myös iäkkäämmille, kunhan vain laji heille oikein mukautetaan.

Laji kiinnostaa yli 50-vuotiaitakin 

Taekwondo on nykyaikainen, olympiakelpoinen (WT/ottelu) kamppailu-urheilulaji, joka potkuvoittoisuuden ja ottelujen täyskontaktiperiaatteen vuoksi painottuu nuoremman ikäluokan harrasteeksi. Ottelun nykysääntöjen pisteytys painottaa mielellään kiertävillä potkuilla tehtyjä pääosumia (lyönnit päähän eivät ole sallittuja), ja nämä asettavat lisävaatimuksia ottelijan fyysiselle suorituskyvylle (nopeus, venyvyys). Kiertävät potkut ovat myös näyttäviä, mikä puolestaan liittyy olympialiikkeen vaateeseen lajin jatkuvasta kehittämisestä ja pysymisestä katsojaystävällisenä (seurattavuus, sponsorointi, tv/mainokset). Toki suurin osa harrastajista harrastaa lajia ilman varsinaisia kilpailullisia tavoitteita. Suomen Taekwondoliiton arvion (2021) mukaan meillä kilpailee vuosittain noin 5–7 prosenttia harrastajista.

Taekwondon toinen kilpailumuoto, liikesarjat (poomsae) ei sen sijaan aseta suoranaisia vaatimuksia nopeudelle tai venyvyydelle, jolloin myös vanhemmalla ikäluokalla on niin halutessaan mahdollista kilpailla aina MM-tasolla asti. Liikesarjoissa on omat ikäluokat esimerkiksi alle 50-, 60- ja 65-vuotiaille sekä yli 65-vuotiaille. Kesäkuussa 2017 World Taekwondo ja Kukkiwon esittelivät kymmenen uutta kilpailijoille suunnattua liikesarjaa, jotka on muotoiltu vastaamaan kilpailijoiden ikää ja fyysistä suorituskykyä. Näin WT ja Kukkiwon ovat avanneet harrastajille kilpailumahdollisuuden koko elämänkaaren ajaksi. Vuoden 2019 kilpailusäännöissä (WT) uusia liikesarjoja ei vielä kuitenkaan mainita. (Hintsanen 2021.)

Taulukossa 1 näkyy yli 50-vuotiaiden osuus STKDL-lisensseistä kuluvana ja parina edellisenä vuonna. On kuitenkin vaikea arvioida, miten nämä jakaumat vastaavat harrastajien todellista jakaumaa. Luvuissa on todennäköisesti useita pitkään mukana olleita, jotka hankkivat lisenssin tavan takia tai liittoa tukeakseen riippumatta siitä, ovatko aikeissa osallistua liiton tapahtumiin. Koronaepidemian takia lajitapahtumia ei myöskään ole pystytty järjestämään aikaisempien vuosien tapaan. Lasten ja nuorten osuudet korostuvat lisenssimäärissä, samoin 35–45-vuotiaiden. Ehkä 20–30-vuotiailla on vähemmän aikaa ohjatuille harjoituksille, kun elämässä on muita kiireitä ja/tai taloudellisia paineita esimerkiksi opiskelussa ja työssä. Moni aikuinen aloittaa lajin tai palaa lajin pariin 35–45 ikävuoden paikkeilla ja mahdollisesti tällöin lastensa kanssa. (Suomen Taekwondoliitto 2021.)

”Kolmas ikä” on usealle aktiivista aikaa

Me kaikki vanhenemme, se on tosiasia. Emme voi pysäyttää ikääntymistä, mutta voimme kuitenkin jollain tavalla hidastaa sen vaikutusta kehossamme ja myös mielessämme. Tällä on merkitystä siihen, miten vanhenemme ja millainen elämänlaatumme on keski-iän jälkeen. Ikääntymisellä on useita merkityksiä: biologinen, fysiologinen, psykologinen, sosiaalinen ja subjektiivinen ikä ovat saman ilmiön erilaisia ulottuvuuksia. Tilastollisesti Suomessa ikääntyneiksi luokitellaan yleisen eläkeiän eli 65 vuotta saavuttaneet. Länsimaissa käsitys vanhuuden alkamisesta ja etenemisestä perustuu usein lääketieteelliseen ja biologiseen näkökulmaan. Sen vastakohtana voidaan nähdä niin sanottu terveyslähtöinen lähestymistapa, joka puolestaan korostaa mahdollisuutta toimintakyvyn kehittämiseen tai vähintäänkin ylläpitämiseen myös vanhuusiässä. Ikääntyminen viittaa myös karttuneeseen lajikokemukseen, kun taekwondon harrastaminen on aloitettu esimerkiksi myöhään aikuisena tai keski-iän kynnyksellä ja/tai harrastus on jatkunut aktiivisesti vuosikymmeniä. (Hintsanen 2017a.)

Otsikon ”kolmannella iällä” tarkoitetaan elämänvaihetta, jossa työelämä on takana, mutta varsinainen vanhuus vielä edessä. Sitä pidetään aktiivisena, toiminnantäyteisenä ikänä, hyvän vanhenemisen aikana. ”Ensimmäinen ikä” on lapsuus ja nuoruus, ”toinen ikä” aktiivisen työelämän vaihe ja ”neljäs ikä” varsinainen vanhuus, johon ihminen siirtyy, kun hänen jokapäiväinen riippuvuutensa ympäristöstä ja palveluista kasvaa. Ensisijaisesti ”kolmas ikä” ei liity kalenteri-, sosiaaliseen tai biologiseen ikään, vaan se on yksilön henkilökohtainen valinta. Tästä huolimatta ajanjakso mahdollistuu yleensä vasta eläkepäivien koittaessa, ja se on usealle aktiivista itsensä toteuttamisen aikaa. (Laslett 1996.) ”Kolmas ikä” ei ole vakiintunut suomalaisten arkiseen kielenkäyttöön toisin kuin eräissä muissa Euroopan maissa. Suomessa käytetään seniori-sanaa, jolla on pitkälti samanlaisia merkityksiä.

Taekwondo sopii kaikenikäisille, sanotaan. Tämä pitääkin paikkansa, kun laji mukautetaan eri ikäisille harrastajille. Kuva: Martti Jalonen

Kamppailulajien terveydellisiä vaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti. Erityisesti kiinalainen taiji, jonka tausta nousee kamppailusta, on ollut hyvin suosittu tutkimuskohde (Brudnak ym. 2002). Taekwondotutkimukset käsittelevät pääsääntöisesti huippu-urheilun (ottelu) kautta suorituskykyä ja lajiteknisiä ominaisuuksia kuten potkutekniikkaa ja -voimaa. Kamppailutaitojen ikääntyviin harrastajiin kohdistuvissa tutkimuksissa tarkasteltavina ovat olleet yli 40-vuotiaat, vanhimman ollessa jopa 93-vuotias (Brudnak ym. 2002; Pons van Dijk ym. 2014).

Taekwondo lajina on haastava ja keskittynyt enemmän asemaansa olympialaisissa ja tämän myötä maineeseensa täydellisenä kontaktiurheiluna kuin mahdollisuuksiin terveellisenä liikuntana. Onkin vielä paljon tehtävää, jos halutaan, että taekwondo huomataan myös terveellisenä, liikunnallisena vaihtoehtona ikääntyville ihmisille. Tässä mielessä olisi kiinnitettävä vähemmän huomiota esimerkiksi ottelemiseen, erittäin monimutkaisiin hyppypotkuihin tai tiilien murskaamiseen. Nämä osiot ovat usein erittäin suosittuja erilaisissa lajiesittelyissä tai yhteisesiintymisissä muiden kamppailulajien kanssa. Tämä on tietysti ymmärrettävää, ovathan ne myös niitä osioita lajistamme, jotka erottavat meidät muista vastaavista. Kun ikääntyvä ihminen (ehkä 50-vuotias ja ylikin) etsii uutta liikuntalajia "vanhemmiksi päiviksi" ja näkee tällaisen esityksen, suuntaa hän todennäköisesti kuntosalille ja/tai ”pehmeämpään” lajiin. 50–60-vuotiaat ovat ehkä tärkein kohderyhmä, jos taekwondo haluaa olla yksi niistä kamppailulajeista, joilla on jotain annettavaa jokaiselle ikäryhmälle, myös senioreille. (Pesonen 2015)

Vanhempien harrastajien vähyyteen on monta syytä

Vanhempien harrastajien katoaminen saleilta tai se, etteivät he alkujaankaan ole halunneet osallistua kamppailulajien harrastamiseen, johtuu monista seikoista. On arvioitu (Jalamo & Talonen 2011), että syitä voivat olla:

  • Kamppailulajien harrastajat ovat pääasiassa nuoria, jolloin iäkkäämmillä voi olla vaikeuksia pysyä heidän mukanaan (vauhdissa ja ajatusmaailmassa).
  • Kamppailulajien harjoittelussa korostetaan kilpailullisuutta.
  • Useilta seuroilta puuttuu iäkkäämmän harrastajan tarpeisiin suunnattu harjoitusohjelma (toki tähän vaikuttaa seuran ikäjakautuma sekä ohjaaja- ja tilaresurssit).
  • Julkisuudessa esitetty kuva kamppailulajeista korostaa taitoja, jotka eivät ole mielekkäitä tai edes mahdollisia vanhemmille harrastajille.
  • Harrastajan on vaikea motivoitua tavanomaiseen saliharjoitteluun kilpailu-uran tai kamppailukykyyn perustuvan taidon kääntyessä laskuun.
  • Kova harjoitustapa, joka voi olla mielekäs nuoremmalle harrastajalle, ei aina sovi vanhemmalle harrastajalle (mahdollisten vammojen paranemisaika, vammakierre).
  • Valmentajan/ohjaajan ikä/kokemus => elämää kokeneelle, kypsemmälle aikuiselle saattaa olla vaikeaa hyväksyä nuoremman ohjausta.
  • Kamppailumaailman arvoasettelu (hierarkia, fyysisen suorituskyvyn korostaminen) saattavat tuntua pinnalliselta (jopa lapselliselta) vanhemman harrastajan mielestä.
  • Perhe ja työ vaikuttavat käytettävissä olevan vapaa-ajan käyttöön.

Kirjoitin Taekwondo-lehdessä vuonna 2017, että ”on pohdinnan arvoista lajin identiteetin ja jatkuvuuden kannalta, miksi pitkän kokemuksen omaavia iäkkäämpiä harrastajia ei Suomessa löydy enemmän. Osittaisena syynä lienee ollut fyysisyyden korostaminen, jota oli nähtävissä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla.” (Hintsanen 2017a).

Esimerkiksi japanilaisen budon perinteen mukaan harjoittelu kestää koko ihmisen eliniän ja harrastajan olisi kyettävä parantamaan teknistä tasoaan vielä jopa 60- tai 70-vuotiaana. Ei siis voi pitää hyvänä sitä, että on taitava ja kykenee harjoittelemaan vain nuorena. Harjoituksen ja taidon olisi tultava esiin ainakin jollain tasolla joka hetki – riippumatta siitä, kuinka vanha on. (Klemola 1998.)

Vaade on kieltämättä haastava. Tässä mielessä olisi pyrittävä löytämään myös taekwondossa (joka on siis mudo-laji) sellainen harjoitustapa, joka mahdollistaisi mielekkään harjoittelemisen mahdollisemman pitkään ja terveydelliset seikat huomioiden, lajinomaisuutta kuitenkaan unohtamatta. Pohdinta on edelleen sekä ajan- että omakohtaista: jalan ja käden tien taivallus on kohdallani kestänyt yhtäjaksoisesti jo lähes 34 vuotta, kalenteri-iällisesti olen myös matkalla kohti ”kolmatta ikää”.

Edessä Kim Rejman ja Johanna Nukari valmistautuvat liikesarjaesitykseensä SM-kilpailuissa 2019. Taka-alalla ovat Matti Huuskonen ja Sirpa Huuskonen, jotka aloittivat taekwondon 2010-luvun alussa niukasti alle 50-vuotiaina kuopuksensa Eevi Huuskosen (vas.) jalanjäljissä. Kuva: Jyrki Jalonen

Taekwondoa iän mukaan mukautettuna

Perinteisesti ­­ – ja osin hieman harhaanjohtavasti – kamppailulajit on jaettu kahteen luokkaan: kovaan ja pehmeään. Kovilla lajeilla viitataan yleensä niihin, joissa tavoitellaan tehokkuutta ja suoraviivaisuutta lyöntejä ja potkuja hyväksi käyttäen (esimerkiksi taekwondo, karate). Pehmeissä lajeissa (esimerkiksi aikido, hapkido, Tai Chi Chuan) taas turvaudutaan vastustajan voiman hyväksikäyttöön ja mahdolliseen uudelleen suuntaamiseen tai erilaisiin nivellukkoihin. (Brudnak ym. 2002; Douris ym. 2004; Pons van Dijk ym. 2014). On huomattava, että jaottelu on keinotekoinen: esimerkiksi purkamaton nivellukko muuttuu nopeasti kovaksi tekniikaksi, joka murtaa nivelen. Jotkut kamppailulajit, kuten taekwondo, sisältävät kuitenkin molemmat elementit.

Sekä kovien että pehmeiden kamppailulajien sanotaan tavoittelevan erilaisia psykofyysisiä etuja (muun muassa hyvä terveys) (Binder 1999/2007). Pehmeillä lajeilla (esimerkiksi Tai Chi Chuan) on tutkittu olevan positiivisia terveydellisiä vaikutuksia muun muassa tasapainonhallintaan, venyvyyteen, sydänverenkiertoon ja osteoporoosin ehkäisemiseen ikääntyneiden harrastajien keskuudessa. Toisaalta kovien lajien (esimerkiksi taekwondo) puolelta on löydetty samoja vaikutuksia, joten kyse on oikeastaan siitä, miten ikääntynyt harrastaja lajiaan harjoittelee. Toki hyötyihin vaikuttavat ikääntyneen harrastajan elämäntilanne yleensä, terveyden tilanne, fyysiset kyvyt ja henkiset valmiudet. (Brudnak ym. 2002; Douris ym. 2004.)

Ikääntymisen myötä jotkut kognitiiviset toiminnot vähenevät toisten pysyessä lähes muuttumattomina. Kognitiivinen suorituskyky liittyy kykyyn vastaanottaa ja käsitellä tietoa eli havaitsemiseen, muistamiseen, oppimiseen, ajatteluun ja kielenkäyttöön. Vaikka esimerkiksi tosiasiallinen tieto ja kokemus säilyvät ja kasautuvat iän myötä, muisti ja tiedon käsittelynopeus kuitenkin heikkenevät, ja tämä vaikuttaa muihin kognitiivisiin alueisiin (esimerkiksi puheen sujuvuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn). (Tuomainen & Hänninen 2000.)

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että aerobinen ja vastustuskykyinen liikunta parantavat kognitiivista suorituskykyä heti harjoituksen jälkeen. Fyysistä suorituskykyä on tutkittu eri kamppailulajeissa ahkerasti ja laajasti. Tulokset osoittavat, että kamppailulajien pitkäaikainen harrastaminen hyödyttää monia kehon fysiologisia toimintoja niin nuoremmalla kuin vanhemmalla iällä. Kuitenkin tutkimuksia siitä, miten nämä monimutkaisemmat liikuntamuodot voisivat olla hyödyllisiä ikääntyneiden kognitiivisten taitojen ylläpitämiseen, löytyy vähemmän. (Hintsanen 2017a.)

Professori Jan Lodder (MD, PhD, Maastrichtin yliopisto) on tutkinut taekwondon vaikutuksia ikääntyneisiin kognitiivisen toimintakyvyn näkökulmasta (Lodder 2012; Pons van Dijk ym. 2013a). Hän on suorittanut lääketieteellisen koulutuksen Rotterdamissa ja toiminut neurologina Maastrichtin yliopistollisessa sairaalassa lähes 30 vuotta. Lodder aloitti taekwondon 53-vuotiaana vuonna 2001 – ja on nyt siis 73-vuotias eläkeläinen – saavuttaen lajissa 4. danin. Hän on julkaissut tutkimuksistaan myös kirjan Sekwondo: World Taekwondo Federation Taekwondo Initiation for Novices Over the Age of Forty (SEKWONDO = SEnior persons do taeKWONDO). Hän on tutkinut vuosina 2009–2011 ryhmää, jossa oli 24 iältään 41–71-vuotiasta. Ryhmässä harjoiteltiin 15 kuukauden ajan säännöllisesti tunti viikossa taekwondoa. Harjoitusohjelmaan kuuluivat kaikki osa-alueet kontaktiottelua lukuun ottamatta (mahdollisten vammojen välttämiseksi). Havainnot tästä tutkimuksesta osoittavat, että taekwondo voi olla tehokas työkalu terveyden parantamiseen ikääntyneillä aikuisilla. Lodderin mukaan iän perusteella mukautetut taekwondoharjoitukset kohentavat yleistä hyvinvoinnin tunnetta. (Lodder 2012.) Koska taekwondo parantaa aerobisen suorituskyvyn kapasiteettia, se voi myös edistää kognitiivista toimintaa tai ainakin vähentää ikään liittyvää kognitiivista heikkenemistä (Lodder 2012; Cho & Roh 2019). Myös karatessa tutkimustulokset ovat samansuuntaisia; iän mukaan mukautettu karaten harjoitteleminen voi hidastaa väistämätöntä ikääntymisprosessia (Chateau-Degat ym. 2010; Witte ym. 2016).

Tasapainoa elämään myös ihan käytännössä

Eräs kamppailulajeista saatava hyöty, joka liittyy fyysiseen suorituskykyyn ja ihmisen ikääntymiseen, on tasapainon yleinen parantuminen ja kaatumiseen varautuminen. Ikääntymisen seurauksena tasapainojärjestelmämme ja liikkumiskykymme muuttuu epäsuotuisaan suuntaan. Ihminen voi kaatua äkillisesti monesta syystä (esimerkkeinä liukastuminen, kompastuminen, terveydelliset kehon toimintahäiriöt) ja ikääntyminen lisää osaltaan riskiä. Kaatumisharjoittelu sisältyy luonnollisena osana myös taekwondon harjoitteluun peruskurssilta lähtien. Tutkimusten mukaan oikein suoritetulla kaatumisharjoittelulla on onnistuttu vähentämään lonkkaan kohdistuvan iskun tehoa kymmenillä prosenteilla. Itsepuolustus- ja kaatumistekniikoiden harjoittelu voi lisätä myös alaraajojen liikkuvuutta, lihasvoimaa ja yleistä vartalonhallintaa. Lisäksi harjoittelulla voi olla myönteinen vaikutus kaatumisen pelkoon. Ikääntyneiden tasapainon ylläpitäminen/korjaaminen parantuu taekwondon harjoitteiden (muun muassa liikesarjat) myötä. (Cromwell ym. 2007; Soila ym. 2008; Pons van Dijk ym. 2013b.)

Vuosilta 2001–2016 on koottu katsaus 28 tutkimuksesta, joissa seitsemässä raportoitiin taekwondon ja viidessä karaten terveysvaikutuksia. Tutkimuksissa todettiin, että näiden niin sanottujen kovien kamppailulajien harjoittelu näyttää auttavan tasapainon ja asennon hallintaa ja harjoittelulla on myönteisiä vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan ja psykologiseen terveyteen. Katsauksen tutkimukset osoittivat tasapainon ja kognitiivisen toiminnan parantuneen keski-ikäisillä ja vanhemmilla aikuisilla, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta kamppailulajien harjoittelusta. Tämä viittaa siihen, että edellä mainittuja etuja on mahdollista saavuttaa riippumatta siitä, minkä ikäisenä harjoittelun aloittaa. (Origua Rios ym. 2017.) Ikään liittyvää liikkuvuuden heikkenemistä on tärkeää lieventää myös yhteiskunnan kannalta. Ikääntyneiden kaatumiset ja kyvyttömyys selviytyä ilman ulkopuolista apua tuovat yhteiskunnalle kustannuksia, varsinkin kun ikääntyneiden ja hyvin vanhojen osuus väestöstä kasvaa eliniän pitenemisen myötä (Pons van Dijk ym. 2014).

Yksi syy kognitiivisen suorituskyvyn paranemisen liittyy monimutkaisten kombinaatioiden, kuten liikesarjojen harjoitteluun. Liikesarjat vaativat muistia ja monimutkaista lihasten ja koko kehon hallintaa sekä henkistä keskittymistä ja huomiota. Liikesarjan teko muistuttaa kiinalaista taijia, jonka säännöllisellä harjoittamisella on lukuisten tutkimusten mukaan vaikutus kognitiiviseen suorituskykyyn vanhemmalla iällä. (Pons van Dijk ym. 2013a.)

Ei jäädä elämästä eläkkeelle

Monessa taekwondoseurassa on mahdollista harjoitella lajia kuntoilumuotoisena, jossa pääpaino on kunnon kohottamisessa ja ylläpitämisessä taekwondon tekniikoita hyväksikäyttäen. Tässä ajatuksena on se, että jokainen harjoittelee omalla tasollaan, kukin omista lähtökohdistaan. Samalla tarjoutuu tilaisuus kurkistaa kamppailutaidon maailmaan. Monella ikääntyneellä harrastajalla onkin tätä kautta mahdollisuus päätyä lajin vakinaiseen harrastajakuntaan. (Hintsanen 2017a).

Vanhempien harrastajien mukaan saaminen ja seuran toiminnassa pitäminen olisi hyödyllistä monin tavoin. He tuovat mukanaan harjoituksiin kypsyyttä, harkintaa ja kokemusta. Harrastajat puolestaan säilyttävät mielenvirkeytensä ja liikuntakykynsä hyötyen näin itse. Harrastustoiminnan näkökulmasta katsoen hyvä seura on sellainen, jossa on monipuolinen ikäjakautuma. Vanhemmista harrastajista seura saa apuja järjestötoimintaan, tuomaritehtäviin, valmennukseen ja jopa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Harrastajat, jotka kokevat seuran tavoitteet omikseen, pysyvät myös paremmin mukana. (Jalamo & Talonen 2011.)

”Kamppailutaidon yksi tärkeimpiä tavoitteita on hyvä terveys – siitähän nykyaikaisessa itsepuolustustaidossa tulisi pohjimmiltaan olla kysymys, oli sitten uhkana ulkopuolinen ahdistelija, ympäristö tai harrastajan oma terveys ja ikä. Kamppailutaitojen harrastajan kunnianhimo ja näyttämisen tarve vääristävät usein tämän perusfilosofian, eikä monia kilpailuun tai harrastajien välisen taidon vertailemiseksi kehitettyjä kilpailunomaisia harjoitusmetodeja voi aina kutsua terveellisiksi.” […] ”Olennaista on, että vanhempi harrastaja sopeutuu oman ikänsä tuomiin muutoksiin ja kykenee samalla mukauttamaan lajiaan vastaavalla tavalla. Harrastaja voi olla taidoissaan edelleen tehokas ja samalla edustaa lajiaan tyylikkäästi.” (Jalamo & Talonen 2011, 117–118, 123.)

Terve ja elinvoimainen keho muodostaa perustan sille, että ihminen etsii ja kurottaa kohti potentiaalejaan. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Mitä elinvoimaisempi ihminen on, sitä paremmin hän pystyy vaikuttamaan todellisuuteen ja suhtautumaan avoimesti maailmaan. Ja todennäköisesti hänellä on tällöin edessään myös pitkä, aktiivinen ja merkityksellinen elämä. Pitkälle iälle jatkuva aktiivisuus tarkoittaa sitä, että ei jäädä elämästä eläkkeelle. (Koski 2000; Hintsanen 2017b)

Liikesarjojen yksilösarjoissa on ikäluokat eri ikäisille. Pareissa on käytössä sarja yli 30-vuotiaat, jossa osallistujien ikähaarukka voi olla isokin. Kuvassa vuoden 2019 yli 30-vuotiaiden parisarjan SM-mitalistit Jeppe Aukio (vas.), Laura Kinnunen, Kim Rejman, Johanna Nukari, Sirpa Huuskonen ja Matti Huuskonen. Kuva: Jyrki Jalonen

Lähteet

Binder, B. (1999/2007). Psychosocial benefits of the martial arts: Myth or reality? A literature review. Saatavana: https://www.lonewolfmiele.com/2018/07/20/psychosocial-benefits-of-the-martial-arts-myth-or-reality-a-literature-review/

Brudnak, M. A., Dundero, D., and Van Hecke, F. M. (2002). Are the “hard” martial arts, such as the Korean martial art, TaeKwon-Do, of benefit to senior citizens? Medical Hypotheses 59(4): 485–491.

Chateau-Degat, M.-L., Papouin, G., Saint-Val, P., and Lopez, A. (2010). Effect of adapted karate training on quality of life and body balance in 50-year-oldmen. Open Access Journal of Sports Medicine 1: 143–150. Saatavana: https://www.semanticscholar.org/paper/Effect-of-adapted-karate-training-on-quality-of-and-Marie-Ludivine Papouin/fcc46c49bc1117fd1dd9be1f03c7231f68a2d932

Cho, S.-Y., and Roh, H.-T. (2019). Taekwondo enhances cognitive function as a result of increased neurotrophic growth factors in elderly women. International Journal of Environmental Research and Public Health 16(6): 962. Saatavana: https://doi.org/10.3390/ijerph16060962

Cromwell, R. L., Meyers, P. M., Meyers, P. E., and Newton, R. A. (2007). Tae Kwon Do: An effective exercise for improving balance and walking ability in older adults, The Journals of Gerontology: Series A, 62(6): 641–646. Saatavana: https://doi.org/10.1093/gerona/62.6.641

Douris, P., Chinan, A., Gomez, M., Aw, A., Steffens, D., Weiss, S., and Echternach J. (2004). Fitness levels of middle aged martial art practitioners. British Journal of Sports Medicine 38(2): 143–147. Saatavana: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1724769/

Hintsanen, J. (2017a). Taekwondo ja ikääntyminen. Taekwondo 2: 32–34.

Hintsanen, J. (2017b). Kunnossa kaiken ikää - tavoitteena pitkä, merkityksellinen elämä. Taekwondo 4: 10–13.

Hintsanen, J. (2021). Taekwondon nykyliikesarjoista vanhimmat ovat alle 60-vuotiaita. Taekwondon liikesarjojen alkuperä, osa 2. Taekwondo-lehti 5. Saatavana: https://www.suomentaekwondoliitto.fi/taekwondolehti/2021/5-2021/

Jalamo, I., ja Talonen, J. (2011). Renkaita vedessä. Ajatuksia kamppailutaidoista. Turku: Ilpo Jalamo & Jyrki Talonen.

Klemola, T. (1998). Kenji Tokitsu. HUOMIOITA 12, 5/1998. Saatavana: https://www.asahi.pro/files/asahiakatemia.kotisivukone.com/Huomioita_2-38.pdf

Koski, T. (2000). Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Tampere, Tampere University Press. Saatavana myös: http://urn.fi/urn:isbn:951-44-4911-8.

Laslett, P. (1996). A Fresh Map of Life. The Emergence of the Third Age. Second Edition. London: Macmillan Press.

Lodder, J. (2012). Sekwondo: World Taekwondo Federation Taekwondo Initiation for Novices over the Age of Forty. A Didactical Guide for Trainers and Students. United States: Strategic Book Publishing Rights Agency, LLC.

Origua Rios, S., Marks, J., Estevan, I., and Barnett, L. M. (2017). Health benefits of hard martial arts in adults: A systematic review, Journal of Sports Sciences 36(14), 1614–1622, DOI: 10.1080/02640414.2017.1406297

Pesonen, R. (2015). Can training taekwondo be part of our ageing? Sabumnim-työ. Saatavana: https://www.suomentaekwondoliitto.fi/materiaalit/taekwondo-aiheiset-julkaisut/

Pons van Dijk, G., Lenssen, A. F., Leffers, P., Kingma, H., and Lodder, J. (2013b). Taekwondo training improves balance in volunteers over 40. Frontiers in Aging Neuroscience 5(10). DOI: 10.3389/fnagi.2013.00010. PMID: 23494518; PMCID: PMC3595983. Saatavana: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23494518/

Pons van Dijk, G., Huijts, M., and Lodder, J. (2013a). Cognition improvement in Taekwondo novices over 40. Results from the SEKWONDOStudy. Frontiers in Aging Neuroscience 5(74). DOI: 10.3389/fnagi.2013.00074. Saatavana: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnagi.2013.00074/full

Pons van Dijk, G., Leffers, P., and Lodder, J. (2014). The effectiveness of hard martial arts in people over forty: An attempted systematic review. Societies 4(2): 161–179. Saatavana: http://www.mdpi.com/2075-4698/4/2/161/htm

Soila, J., Pietiläinen, R., ja Hirvensalo, M. (2008). Itsepuolustusharjoittelun soveltuvuus ikääntyville ihmisille. Liikunta & Tiede 45(6): 55–59.

Suomen Taekwondoliitto (2021). Sähköposti 21.5.2021, Tatu Iivanainen.

Tuomainen, S., ja Hänninen, T. (2000). Kognitiivinen ikääntyminen. Katsaus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 116(12): 1293–1298. Saatavana: https://www.duodecimlehti.fi/duo91584

Witte, K., Kropf, S., Darius, S., Emmermacher, P., and Böckelmann, I. (2016). Comparing the effectiveness of karate and fitness training on cognitive functioning in older adults—A randomized controlled trial. Journal of Sport and Health Science 5(4): 484–490. Saatavana: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2095254615000939