4/2021

Lähes jokaisessa järjestelmällisessä aasialaisessa kamppailutaidossa on erilaisia, yksinään suoritettavia liikesarjoja. Taekwondon alkuvaiheessa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla harjoittelussa käytetyt liikesarjat koostuivat pääosin japanilaisperäisistä, karatessa käytetyistä muodoista (kata), mutta 1960-luvulle tultaessa karatetaustan poistamiseksi kehitettiin useita uusia liikesarjoja. Taustalla vaikuttivat osaltaan poliittiset syyt, jotka liittyivät kasvaneeseen japanilaisvastaiseen ilmapiiriin. Myöhemmin, 1970-luvun alussa, Korea Taekwondo Association (KTA, perustettu 1961) jätti karate-taustaiset liikesarjat kokonaan siirtyen käyttämään kotoperäisiä, korealaisten kehittämiä liikesarjoja harjoituksissa ja vyökokeissa. (Moenig & Kim 2019).

Kamppailulajeissa vedotaan usein vuosisataisiin, katkeamattomiin perinteisiin (ja myytteihin) taustoja ja motiiveja kyseenalaistamatta. Perinteen voidaan sanoa olevan argumentti, jolla on ajallinen ulottuvuus.

On kuitenkin muistettava, että perinteet eivät ole monoliittisia ja muuttumattomia, vaan eläviä ja dynaamisia ilmiöitä. Menneisyydestä juontuvat perinteet luovat merkityksiä; teon tai kulttuurituotteen mielekkyys nojautuu historiallisesti kehittyneeseen käytäntöön.

Historiaan perehtyminen on pyrkimystä ymmärrykseen; aivan kuten yksityinen ihminen voi ymmärtää itseään vain oman historiansa välityksellä, voidaan taekwondon lajillista identiteettiä lähestyä sen menneisyyden kautta. Liikesarjojen kehityspoluilla on ollut merkittävä osuutensa laji-identiteetin muodostumiseen; liikesarjoissa heijastuvat niin kamppailulliset näkökulmat kuin myös ideologiset, kansallismieliset ja poliittiset pyrkimykset.

Suurelle yleisölle kamppailulajien liikesarjat ovat tutuimpia kilpailuista tai lajinäytöksistä, mutta ne eivät ole olemassa vain esityksiä varten. Liikesarjojen avulla on mahdollista oppia sekä kamppailua että tyylin periaatteita, joiden pohjalta varsinkin vanhemmat liikesarjat on kehitetty.

Jokainen liikesarja muodostuu ennalta määritellyistä yksittäisistä perustekniikoista, joita tehdään määrätyllä nopeudella peräkkäin, välillä suuntaa vaihdellen. Myös ajallinen kesto vaihtelee, ja tähän vaikuttavat suoritustapa ja yksittäiseen liikesarjaan sisällytettyjen tekniikoiden lukumäärä (esimerkiksi WT/Taekwondo: Taegeuk-sarja 18–27 liikettä, Yudanja-sarja 21–30 liikettä). Liikesarja pyritään päättämään aloituspisteeseen. Jos tämä onnistuu, ovat asennot ja askeleet olleet yhteneviä ja oikeaoppisia. (Hintsanen 2014).

Vaikka taekwondoa ”virallisesti” ja vakiintuneesti väitetään muinaiseksi ja kotoperäiseksi, se on kehittynyt vasta 1950-luvulla ja tuolloin suurelta osin japanilaisesta karatesta vaikutteita saaden. Taekwondon ja sen liikesarjojen evoluution ymmärtämiseksi on olennaista muistaa, että Japani miehitti Koreaa vuosina 1910–1945 (Korea oli Japanin protektoraatti jo vuodesta 1905). Taekwondon kehittyminen nykymuotoonsa alkoi vasta Japanin miehityksen aikaan, kun korealaiset saivat kontakteja japanilaisiin tai okinawalaissyntyisiin karate-opettajiin.

Viisi alkuperäistä kamppailukoulua (kwan, 館, ‘sali’ ‘koulu’, ‘tyyli’) perustettiin vuosina 1944–1946. Laji tunnettiin tuolloin nimillä tangsoo, tangsoodo, kongsoodo ja kwonbup. Tutkijat ovat dokumentoineet tämän prosessin hyvin (Capener 1995; Hŏ 2008; Kang & Lee 1999; Madis 2003; Moenig 2013, 2015; Song 2005; Yang 1986).

Neljä viidestä alkuperäisten kamppailukoulujen perustajista opiskeli karatea; näistä kolme Shōtōkan-karate-tyyliä Funakoshi Gichinin (1868–1957) ja hänen kolmannen poikansa, Funakoshi (Yoshitaka) Gigōn (1906–1945) johdolla Japanissa. Tästä syystä Shōtōkan-karaten liikesarjat olivat hyvin esillä Koreassa. Monet näistä liikesarjoista ovat peräisin Okinawalta, missä Funakoshi oppi karaten (tode) ennen muuttoaan Japaniin 1920-luvun alussa. (Moenig 2015; Moenig & Kim 2017; Moenig ym. 2014). Vaikka selvät historialliset artefaktit ja asiakirjat puuttuvat, vallitsee kuitenkin konsensus siitä, että Okinawan tode on jollakin tavalla kiinalaisten taistelulajeista peräisin tai ainakin saanut niistä vahvoja vaikutteita (McCarthy 2008).

Mistä aasialaisten kamppailutaitojen muodollinen liikesarjaharjoittelu on lähtöisin? Lorge esittää (2012) niiden mahdollisesti polveutuvan muinaisista, kiinalaisista ”sotilastansseista” (martial dances), joissa sotilaat esittävät käydyt taistelut uudelleen rituaalisella tavalla. Toiminta oletettavasti palveli myös heidän henkisiä tarpeitaan, toimeenpannen ja vahvistaen samalla sotilaallista hierarkiaa.

Lisäksi on huomioitava (Friday & Humitake 1997), että perinteinen koulutusoppi Kiinassa ja muissa Itä-Aasian yhteiskunnissa perustuu kungfutselaisuuteen, joka on hyvin rakenteellinen, hierarkkinen ja (jäykkää) toistoa painottava. Esimerkiksi jatkuva toistaminen on perustavanlaatuinen menetelmä Kiinan kirjoitusjärjestelmän hallitsemiseksi. Kalligrafian ja kiinalaisien klassikkojen hallinta olivat aikanaan standardeja, jotka määrittelivät oppineisuuden. Tässä mielessä kiinalaisen kalligrafian ja kamppailulajien harjoitusmetodeissa on yhteisiä piirteitä.

Moenig & Kim (2019) esittävät, että länsimaisista kamppailulajeista tämän kaltainen, muodollinen harjoitusmuoto puuttuu tai se ei ainakaan esiinny korostetussa asemassa. Toki on huomattava, että aasialaisten ja länsimaisten kamppailulajien määritelmät ”muodollisesta” harjoittelusta eroavat suuresti (vertaa esimerkiksi ”varjonyrkkeily”). Useimmissa kiinalaisissa, okinawanilaisissa ja korealaisissa kamppailulajeissa ”muodon harjoittelu” edustaa harjoittajan sooloesitystä, jossa on pitkiä, ennalta järjestettyjä liikkumismalleja.

Liikesarjojen rooli ja painotus vaihtelevat jossain määrin eri kamppailulajeissa. Varsinkin japanilaistaustaiset lajit näkevät liikesarjat usein lajin selkärankana, johon kaikki muu toiminta perustuu. Perinteisesti liikesarjat on nähty elementtinä, jonka avulla on ollut mahdollista säilyttää ja siirtää lajin periaatteet jälkipolville. Tavoitteena on ollut mieluiten muutaman liikesarjan syvä omaksuminen kuin suuren määrän pintapuolinen hallinta.

Funakoshi kertoo kirjassaan Karate-dō Kyōhan (1932/1957/2010), että yhden liikesarjan (kata) täydelliseen hallintaan saattoi kulua kolme vuotta. Ei myöskään ollut lainkaan harvinaista, että lajin mestarit tunsivat vain kolmesta viiteen liikesarjaa. Tätä kuvaa sanonta ’yksi kata, kolme vuotta’ (hito-kata sannen). Varsinkin Okinawalla tämä perinne oli vahva.

Jalamon & Talosen (2011) mukaan 1900-luvun aikana karaten liikesarjojen harjoittelu on kuitenkin muuttunut ja tämän myötä myös eri koulukunnissa vaadittavien liikesarjojen määrä on kasvanut. Keskittyminen vain muutamaan liikesarjaan mahdollistaa niiden hyvän ja syvällisen oppimisen. Toisaalta eri sarjat antavat laajemman kuvan lajin ulottuvuudesta ja näin harjoittelu monipuolistuu.

Tämä kehityssuunta on heijastunut myös taekwondoon. Nykyiset vyökoevaatimukset, joissa jokaiseen vyötasoon vaaditaan yleensä vähintään yksi uusi liikesarja vanhojen, jo opittujen lisäksi, asettaa tietysti omat paineensa jatkuvalle oppimiselle.

Kiinalainen, muotoa kuvaava merkki (形) on koreaksi lausuttuna ”hyung”. Tätä termiä kaikki varhaiset korealaiset kamppailukoulukunnat käyttivät liikesarjoistaan riippumatta siitä, olivatko ne alkuperältään japanilaisia (karate), kiinalaisia (quanfa, kwonbup) tai omia kehitelmiä.

Myös Oh Do Kwanin (1954) ja myöhemmin ITF:n (International Taekwon-Do Federation, 1966) perustanut Choi Hong Hi (1918–2002) käytti sitä kehittämistään liikesarjoistaan. On arvioitu, että vasta myöhemmin 1970-luvun puolivälin jälkeen hän alkoi käyttää ITF:n liikesarjoista nimitystä ”tul” (틀, ’kehys’). Syynä tähän on voinut olla se, että termi tul, jolla on myös muita merkityksiä (muotti, malli) on kuitenkin puhtaasti korealainen termi, joten sen käyttö tuki Choin pyrkimystä tehdä taekwondosta aidosti korealainen laji.

Alun perin myös WT/Kukkiwon-tyylissä käytettiin liikesarjoista termiä hyung. Esimerkiksi ensimmäinen Koryo vuodelta 1967 oli nimeltään Koryo Hyung. Kun 1970-luvulle tultaessa kehitettiin uudet liikesarjat (Taegeuk ja uusi Koryo), otettiin samalla käyttöön uusi, kiinalaisperäinen termi, poomse (品勢, ’liikkeiden virtaus’). Vuonna 1987 liikesarjoja tarkoittava termi vaihdettiin jälleen, tällä kertaa puhtaasti korealaiseen sanaan poomsae (품새), jossa poom tarkoittaa liikettä ja sae on lyhennys, joka viittaa vaikutelmaan. (Moenig 2015; Moenig & Kim 2019; Moenig ym. 2014; Nilsen 2011).

Lyhyesti ilmaistuna hyung viittaa alkuperäisiin karaten katoihin, tul ITF:n tyylin liikesarjoihin ja poomse/poomsae WT/Kukkiwon-tyylin liikesarjoihin. Maailmalla nimityksiä käytetään edelleen myös ristiin tyylisuunnasta riippumatta.

On myös huomattava, että ympäri maailmaa eri tyylisuuntien taekwondokouluissa harjoitellaan korealaisten liikesarjojen lisäksi edelleen vanhoja, karateperäisiä liikesarjojen variaatioita osana lajiopetusta. Esimerkiksi tanskalainen Sim Uu Taekwondo-perheen Mestari Ko Tai Jeong (9. dan) opettaa niitä (Pyung Ahn [Heian/Pinan], Chulgi [Tekki], Palsek [Bassai]) edelleen, koska ne edustavat käytännöllistä linkkiä taekwondon historiaan ja perinteeseen, jota hän haluaa välittää oppilailleen.

Lähteet

Capener, Steven, D. (1995). Problems in the Identity and Philosophy of T’aegwondo and Their Historical Causes. Korea Journal, vol. 35:4, 80–94.

Friday, Karl, F. with Humitake Seki (1997). Legacies of the Sword – The Kashima-Shinryū and Samurai Martial Culture. University of Hawai’i Press: Hawai’i.

Funakoshi, Gichin (1932/1957/2010): Karate-dō Kyōhan. The Master Text. Kodansha International:Tokio. Julkaistu aikaisemmin japaniksi (1932), tarkistettu uusintapainos (1957) ja englanniksi Tsutomu Oshiman kääntämänä (1973).

Hintsanen, Jari (2014). Taekwondo - jalan ja käden tie. Tammerprint Oy: Tampere.

Hŏ, In-uk (2008). T’aegwŏndo hyŏngsŏng sa 태권도형성사 [Taekwondo’s formation history], Hanguk Haksul Ch’ŏngbo, Kyŏngki-Do [koreankielinen].

Jalamo, Ilpo & Talonen, Jyrki (2011). Renkaita vedessä. Ajatuksia kamppailutaidoista. Ilpo Jalamo & Jyrki Talonen: Turku.

Kang, Won Sik & Lee, Kyong Myong (1999). A Modern History of Taekwondo. [Taekwondo Hyondaesa]. Osittainen käännös Glenn Uesugi ja oppilaat. March, 1999. Saatavana:

http://www.stanford.edu/group/Taekwondo/documents/tkd_history.pdf

http://www.martialartsresource.com/anonftp/pub/the_dojang/digests/history.html

Lorge, Peter, A. (2012). Chinese Martial Arts. Cambridge University Press: Cambridge.

Madis, Eric (2003). The Evolution of Taekwondo from Japanese Karate. Teoksessa Thomas A. Green & Joseph R. Svinth (toim.): Martial Arts in the Modern World. Praeger: Westport:

McCarthy, Patrick (2008). Bubishi - The Classic Manual of Combat. Tuttle Publishing: U.S.A.

Moenig, Udo (2015). Taekwondo. From a Martial Art to a Martial Sport. Routledge: London.

Moenig, Udo (2013). The Influence of Korean Nationalism on the Formational Process of T’aekwŏndo in South Korea. Oriental Archive 81, 312–344.

Moenig, Udo, Cho Sungkyun, and Kwak Taek-Yong (2014). Evidence of Taekwondo’s Roots in Karate: An Analysis of the Technical Content of Early Taekwondo Literature. Korea Journal, vol. 54:2, 150-178.

Moenig, Udo & Kim, Minho (2017). A Critical Review of the Historical Formation of Olympic-Style Taekwondo’s Institutions and the Resulting Present-Day Inconsistencies. The International Journal of the History of Sport, Vol. 34, No 12, 1323–1342, DOI: 10.1080/09523367.2017.1385603

Moenig, Udo & Kim, Minho (2019). The Origins of World Taekwondo (WT) Forms or P’umsae. IDO MOVEMENT FOR CULTURE. Journal of Martial Arts Anthropology, Vol. 19:3, 1–10. DOI: 10.14589/ido.19.3.1. Saatavana:

http://imcjournal.com/index.php/en/volume-xix-2019/contents-number-3/1487-the-origins-of-world-taekwondo-wt-forms-or-p-umsae

Nilsen, Oerjan (2011). Hyung, Tul, Poomse, Poomsae: What’s the Difference? Totally Tae Kwon Do, Issue 34 December, 11–13. http://www.totallytkd.com.

Song H. (2005). T’aegwŏndosa kangŭi 태권도사 강의 [Taekwondo history lecture], Yimun Publishing co.: Seoul [koreankielinen].

Yang J.B. (1986). Haebangihu han’guk t’aegwŏndoŭi paljŏnkwajŏnggwa kŭ yŏksajŏk ŭiŭi 해방이후한국 태권도의 발 전과정과 그 역사적 의의 (A study on the history of the modern Korean taekwondo), julkaisematon opinnäytetyö. Seoul National University: Seoul [koreankielinen].

Liikesarjat ovat aasialaisten kamppailulajien tavaramerkki ja laji-identiteetin luoja

Taekwondon liikesarjojen alkuperä, osa 1

Liikesarjat synnyttivät laji-identiteettiä

Karaten vaikutteet taekwondoon

Kiinalainen sotilastanssi

Yksi kata, kolme vuotta

Liikkeen vaikutelma, poomsae

Lähteet