Henkinen joustavuus ja voimakkuus – kohti kestävää lujuutta
Teksti: Jari Hintsanen
Julkaistu: 18.5.2022
Kamppailulajien, kuten taekwondon, sanotaan kehittävän henkistä voimakkuutta ja lujuutta, jotka liitetään usein myös stressinhallintaan ja tätä kautta henkiseen suorituskykyyn. Nämä piirteet tuodaan usein esille lajien markkinoinnissa. Henkinen voimakkuus kytkeytyy myös psykologiseen urheiluvalmentamiseen, jossa se on nostettu fyysisen suorituskyvyn rinnalle. Vaikka henkisestä voimasta ja sen myötä henkisyydestä puhutaankin nykyään paljon, monille käsitteet ovat edelleen vaikeasti lähestyttäviä ja niihin liittyy myös paljon harhakäsityksiä. Henkinen voimakkuus ja tahto liitetään usein tavoitteeseen omien fyysisten, mitattavissa olevien rajojen rikkomisesta, mikä puolestaan on hyvin materialistinen, kilpailemiseen liittyvä näkemys. Luonnollisesti ilman henkistä vahvuutta fyysisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa. (Hintsanen 2018)
Henkisyyden voidaan sanoa olevan itsetietoisuuden perustaito; sen avulla on mahdollista tarkastella oman mielemme sisältöä eli ajatuksiamme, mielikuviamme, tunteitamme sekä käsitteitä, ideoita ja arvotajuntaa. Merkitykseltään henkisyys on kuitenkin moniselitteinen. Henkiset kokemukset ovat henkilökohtaisia, mutta ne liittyvät myös perinteisiin ja instituutioihin. Tätä voidaan tarkastella erään näkökulman kautta: ateistinen vs. uskonnollinen (hengelllisyys). Henkisyyteen liitetään yleensä yksityiseen ja kokemukselliseen suuntautuvia merkityssisältöjä, kun taas uskonnolla katsotaan olevan myös esimerkiksi institutionaalisuuteen ja dogmeihin liittyviä ulottuvuuksia. (Sillfors 2014) Henkisyys on kuitenkin laajempi käsite kuin yksittäinen uskonto. Henkisyys ja hengellisyys ovat samaa perustaa, mutta merkitsevät eri asioita. Lyhyesti ilmaistuna henkisyys ilmenee suuntautumisena pois aineellisesta maailmasta, korkeimpien arvojen äärelle hiljentymisenä, hengellisyys puolestaan uskona jumaliin ja tuonpuoleiseen todellisuuteen. (Airaksinen 2020)
Henkisyydellä voidaan viitata myös mystisiin kokemuksiin, sisäiseen kasvuun, elämän tarkoituksen etsintään tai merkityksellisyyden tietoiseen kasvattamiseen. Lisäksi henkisyydellä voidaan tarkoittaa erilaisia keinoja, menetelmiä tai harjoituksia (esimerkiksi meditaatiota tai joogaa), joiden katsotaan auttavan henkisissä ponnistuksissa. Henkiseksi itsensä luokittelevien (”spiritual but not religious”) ihmisten määrä länsimaissa on erilaisten tutkimusten mukaan lisääntynyt. On kuitenkin huomattava, että mitään yhdenmukaista ateistista henkisyyttä ei ole olemassa (yhtä vähän kuin on olemassa yhtenäistä teististä uskonnollisuuttakaan), sillä usein erilaisista uskonnollisista, henkisistä ja filosofisista perinteistä poimitaan valikoiden sopivia osia (Sillfors 2014.) Henkisyyden ytimen voidaan sanoa olevan merkityksissä: ihmismieli suuntautuu aina näkymättömiin merkityksiin ja käyttäytyminen puolestaan heijastaa ihmisen sisäisiä merkityksiä. Henkinen kasvuprosessi on käynnissä, kun alamme pohtia affektimme merkityksiä, syitä ja seurauksia. (Puhakainen 1995)
Tavoitteena kognitiivinen joustavuus – taipuu, vaan ei taitu
On helppoa tuntea olevansa henkisesti vahva, kun elämässä menee hyvin. Henkinen vahvuus ja joustavuus joutuvat kuitenkin koetukselle, kun todellisia vaikeuksia ilmenee. Työpaikan menetys, vakava sairaus perheessä tai läheisen kuolema voivat joskus olla väistämättömiä. Ihan tavallisesta arjesta voi ajoittain muodostua henkisiä voimavaroja koetteleva harjoitus. Nopeatempoinen maailma haastaa ihmisten sosiaalisia suhteita, keskittymiskykyä ja tiedonkäsittelyä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Ihmisten kiinnostus henkisen suorituskyvyn vahvistamiseen on lisääntynyt eri syistä kasvavan stressikuorman vuoksi; se vaikuttaa negatiivisesti aikaansaamiskykyyn ja lisäksi pitkäaikaisesti kumuloituneena hyvinvointiin ja terveyteen. Henkisesti vahvana on paremmin valmistautunut käsittelemään elämän eteen tuomia haasteita ja muutostilanteita, joissa usein vaaditaan resilienssiä. Tällä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy (usein tiedostamattomasti) hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa. Se on eräänlaista kognitiivista joustavuutta, kestävää lujuutta; kykyä mukauttaa kognitiivista prosessointia ja luoda strategioita uusiin sekä odottamattomiin olosuhteisiin (vrt. sanonta ”taipuu, vaan ei taitu”). Henkinen vahvuus lisää tyytyväisyyttä elämään ja parantaa niin henkistä kuin fyysistä suorituskykyä. (Hintsanen 2018)
"Henkiset etunojapunnerrukset" – henkistä voimaa voi harjoittaa
Useiden mielen valmentamisen ammattilaisten ja tutkijoiden mukaan henkistä voimaa on mahdollista harjoittaa ja kehittää fyysisen voimaan tapaan. Omia ajatuksia ja tunteita on mahdollista oppia säätelemään ja hallinnoimaan, tavoitteena kyvykäs toimijuus vallitsevista, mahdollisesti haastavista olosuhteista huolimatta. Ihmiset eivät ole kategorisesti joko henkisesti vahvoja tai heikkoja, vaan jokaisella on henkistä voimaa tietty määrä ja kaikilla on tässä suhteessa mahdollisuus kehittyä ja tulla vahvemmiksi. Henkisen voiman kehittäminen ei tarkoita sitä, että vain odottaa suurten asioiden tapahtuvan. Se ei myöskään tarkoita, että ajattelun tulee olla koko ajan yltiöpositiivista, realiteettien uhallakin. (Morin 2013) Keinotekoinen innostuksen teeskentely ei johda kestäviin, myönteisiin lopputuloksiin; katteeton optimismi on yhtä haitallista kuin kyyninen pessimismi. Oikeanlaisella asennoitumisella ja suhtautumisella myös erilaiset, näennäisesti negatiiviselta vaikuttavat ihmisen olemassaolon ilmentymät, on mahdollista muovata positiivisiksi mahdollisuuksiksi ja tarkoituspitoisiksi aikaansaannoksiksi. (Pihlström 2018) Jos jatkuvasti pyritään jättämään ulkopuolelle kaikki vähänkään negatiivinen ja monimutkainen, ei tällöin rakenneta ihmisen toimintakykyä kohtaamaan niitä monimutkaisia tilanteita, joita elämää tuo eteen.
Henkisen voiman kehittäminen on rationaalisen ja realistisen ajattelun kehittämistä. On huomattava, että henkisesti vahvana oleminen ja toimiminen eivät tarkoita tunteettomuutta tai omien tunteiden vaimentamista. Henkisen voiman kehittäminen auttaa näkemään ja ymmärtämään omat tunteensa selvemmin. Tavoitteena on, että kontrolloimme itse omia tunteitamme sen sijaan, että ne kontrolloisivat meitä. Tässä on yhtymäkohta buddhalaiseen ajattelutapaan, jossa negatiivisia asioita ja tuntemuksia ei kielletä, mutta niiden ei anneta hallita elämää, vaan niistä pyritään pääsemään irti. Tunteet voivat olla positiivisten ja negatiivisten lisäksi myös neutraaleja. (Klemola 2013) Meillä on myös mahdollisuus lakata jakamasta mielessämme tapahtuvia asioita epämiellyttäviin ja miellyttäviin, epäonnistumisiin ja onnistumisiin. Hyvinvoiva, terve mieli on sekä yllätyksellinen että vaihteleva sisältäen jatkuvuutta ja muutosta. Mielen harmonilla ei tarkoiteta ainaista ja muuttumatonta hyvää oloa ja onnea, vaan vaihtelevaa moniäänisyyttä, joka mukautuu jatkuvasti sisäisen ja ulkoisen ympäristön muutoksiin. (Skarp 2019)
Henkisesti vahva ihminen ei suinkaan ole täydellinen, kaiken tietävä ja taitava, vaan myös hän tarvitsee toisten ihmisten apua. Kun oman heikkoutensa ja tietämättömyytensä tunnistaa ja tarvittaessa toisten apuun turvautuu, on henkisen kasvun tiellä kohti vahvempaa minuutta. Henkisesti vahvat ihmiset ovat tunnistettavissa myös siitä, että he pystyvät iloitsemaan ja saamaan energiaa toisten onnistumisista ja menestyksestä. Kateuden sijasta he kehuvat ja kannustavat arvostamiaan kanssaihmisiä pyrkien itsekin onnistumaan. Ihminen on perimältään sosiaalinen eläin, joka tarvitsee muita ihmisiä elämässään. Silti henkisesti vahva voi viihtyä myös yksin. Hän ei tarvitse jatkuvaa taustakohinaa tunteakseen olevansa elossa, vaan osaa nauttia omista ajatuksistaan rauhassa. (Morin 2013) Läheisten ja ystävien ja sosiaalinen piiri muodostaa kuitenkin tärkeän henkisen suojaverkon kömmähdyksien ja epäonnistumisien varalta. Ihminen uskaltaa yrittää ja kokeilla, kun kokee itsensä arvostetuksi omana itsenään. (Vuorinen 2015)
Henkisesti vahva ihminen kykenee kontrolloimaan ja tekemään omaan elämäänsä koskevia rationaalisia ja rakentavia päätöksiä tunnetilansa halliten ja hyväksyen. Lähes kaikissa mieltä tutkivissa viisausperinteissä ja filosofioissa mielenselkeyttä pidetään tärkeänä tavoitteena, sillä ilman selkeyttä ei voi olla taitavaa toimintaa. Kompleksisessa maailmassa mielenselkeys on hyvin tärkeää, sillä ympäröivä informaatiovyöry haastaa jatkuvasti keskittymiskykymme tehden kokonaisuuksien ymmärtämisestä vaikeaa. Mitä selkeämmin kykenemme hahmottamaan itsemme suhteessa omaan ympäristöömme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on tehdä hyviä ja kestäviä valintoja. (Skarp 2019) Mielen selkeyteen liittyy mielenrauha: kun mieli on tyyni, kykenee se kantamaan suurenkin määrän stressiä ja painetta. Sisäisen rauhan kasvaessa myös henkisen höyrykattilan tilavuus lisääntyy. (Vuorinen 2015)
Vain muutos on pysyvää – läsnäolon taito
Kun tuntuu, että maailma romahtaa päälle, on helppoa syyttää maailmaa ongelmistaan. Henkisesti vahvat ihmiset eivät jää jumiin suremaan ja syyttämään olosuhteita, jotka heidän elämässään ovat vallalla, vaan pyrkivät ottamaan itse elämänsä haltuun ja vastuun ratkaisuistaan. Toisin sanoen he eivät jää itsesäälin valtaan (”self-pity party”). He eivät anna muille kohtuutonta valtaa omiin tunteisiinsa. Esimerkiksi kritiikkiä voi ottaa vastaan ja oppia siitä, mutta voi myös päättää, miten sen antaa itseensä vaikuttaa tunnetasolla. (Morin 2013)
Jotkut ihmiset ovat jatkuvasti sitä mieltä, että elämä on heille jotakin velkaa. Buddhalaisen psykologian näkökulmasta katsottuna kyseessä on mielen normaali toimintamalli, joka aiheuttaa meille kärsimystä ja tyytymättömyyttä. Henkisesti vahvat ja harjaantuneet ihmiset tiedostavat tämän takertumisen, ja heidän ei kuule valittavan huonosta onnesta. He luottavat siihen, että hyviä asioita seuraa heidän omista, määrätietoisista valinnoistaan, teoistaan ja ansioistaan. Vahva ihminen myös luottaa siihen, että hänen oma persoonansa ja taitonsa kehittyvät ajan myötä. Hän ei odota välittömiä tuloksia ja eikä myöskään odota, että isot, hyvät asiat putoaisivat jostakin suoraan eteen, vaan ovat valmiita tekemään niiden eteen ahkerasti töitä. (Morin 2013)
Henkisesti vahvat ihmiset ilmaisevat mielipiteensä rohkeasti, koska heillä ei ole tarvetta miellyttää kaikkia. Tämä ei tietenkään tarkoita loukkaavaa ja ylimielistä käytöstä, vaan tilannetajuista kanssaihmisen kunnioittamista ja oikeudenmukaisuutta. Henkisesti vahvat ihmiset ovat valmiita tekemään sen, mitä ovat päättäneet. He eivät kuitenkaan ryntää sumeilematta kohti uusia haasteita, vaan ottavat niistä ensin selvää riskit arvioiden. Ja kun virheitäkin tapahtuu, niistä voi myös oppia, jotta niitä ei toistaisi. He eivät myöskään haaveile jatkuvasti loistavasta tulevaisuudesta, vaan keskittyvät siihen, mitä heillä on, tässä ja nyt. (Morin 2013.) Henkisesti vahva elää nykyhetkessä eikä menneisyydessä. Puhutaan läsnäolon taidosta, keskittymiskyvystä: ”Jos mieli asustaa pääasiassa muualla kuin nykyisyydessä se tarkoittaa, että emme keskity siihen, mitä teemme.” (Klemola 2013)
Nykymaailmassa vain jatkuva muutos on pysyvää ja henkisesti vahva ihminen ymmärtää tämän ilman hämmennystä. Muutos on usein välttämätön ja ehdottoman vastustamisen sijaan voi olla viisaampaa yrittää olla joustava muutoksien kourissa. Tähän liittyy ymmärrys siitä, mihin voi oikeasti vaikuttaa. Vain niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa, kannattaa kohdentaa paljon energiaa. Varsin usein oma asenne on ainoa asia, jota voi kontrolloida ja silloin niin myös kannattaa tehdä. Se mihin energiansa suuntaa ja keskittää, liittyy myös läsnäoloon. Mitä paremmin kykenee olemaan läsnä, sitä tehokkaampi yleensä on. Nykyhetkeen keskittyminen ja läsnä olemisen taito liittyvät olennaisesti myös jokaiseen kamppailutaitoon. Välttääksemme harjoituskumppanin vahingoittamisen esimerkiksi pariharjoittelussa (itsepuolustus, askelottelut, ottelu) kehon ja mielen hallinta korostuu; on keskityttävä juuri siihen, mitä kulloinkin on tekemässä. Ilman hyvää keskittymistä ja kontrollia harjoittelu on käytännössä mahdotonta. (Hintsanen 2014) Ulkoisten häiriötekijöiden huomioimatta jättäminen ei ole aina helppoa. Harjoittelu tähtää kuitenkin keskittymisen ylläpitämiseen, jonka kautta on mahdollista parantaa taitoa ja suorituskykyä.
Vaikeimmat taistelut ovat harvoin fyysisiä
Kamppailulajit kehittävät ja vahvistavat monia kehon fyysisiä ja motorisia taitoja. Niiden lisäksi opimme harjoitusten kautta monia henkiseen vahvuuteen liittyviä ominaisuuksia (muun muassa keskittyminen, kärsivällisyys, päättäväisyys, ratkaisukyky, sisäinen voimantunne), jotka ovat siirrettävissä ja hyödynnettävissä jokapäiväisessä toiminnassa. Tie aloittelijasta kokeneeseen kamppailijaan ei käy hetkessä, vaan sen eteen on tehtävä johdonmukaisia ja säännöllisiä ponnisteluja, usein pitkän ajan kuluessa. Mitä sitten ikinä elämässä halutaankin saavuttaa, on sen eteen ponnisteltava ja tehtävä työtä johdonmukaisesti. Välinpitämättömyydellä ja satunnaisilla ponnisteluilla tavoitteita ei saavuteta.
Usein edistyminen antaa odottaa itseään, myös epäonnistuminen on aina mahdollista. Kamppailutaidon harrastajana hyväksymme sen osana matkaa, mutta se ei ole lopullinen määränpäämme. Kamppailuissa on tullut kolhuja, mustelmia, joskus pahempaakin. Vyökoe ei mennyt läpi, kilpailuissa ei tullut menestystä, tekniikat eivät ota onnistuakseen, edistyminen antaa odottaa itseään. Jos epäonnistumme, katsomme, mitä voimme oppia kokemuksesta, ja yritämme uudelleen. Kova harjoittelu ei tarkoita aina fyysistä kovuutta, vaan kysymys on asenteesta. Emme kehitä lannistamatonta asennetta voidaksemme vain kamppailla, vaan elääksemme kokonaista elämää ja kasvattaaksemme mahdollisuuksiamme. Harjoituksissa työnnämme itsemme ajoittain niin fyysisten kuin psyykkisten rajojen ulkopuolelle taitomme haastaen. Ja me tiedämme, että tämä johtaa sekä taitojemme että henkisten ja fyysisten kykyjemme lisääntymiseen. (Hintsanen 2015.) Parhaimmillaan harjoitussali on kuin "mielen laboratorio", jossa on turvalliset olosuhteet tunteiden kokemiseen, epämukavuusalueella käymiseen, irti päästämiseen ja kasvuun. Harjoittelemme kuitenkin elämää ja tavallista arkea varten.
Vaikeimmat ja kovimmat taistelut ovat harvoin fyysisiä. Elämä ei ole aina reilua. Niin kamppailijan tiehen kuin elämään sisältyy suuria vaikeuksia jossakin vaiheessa. Koetteluksemme eivät tee meitä pelokkaiksi, katkeriksi tai vihaisiksi. Ne tekevät meidät – toivottavasti – viisaammiksi, myötätuntoisemmiksi, kykeneviksi ja vahvemmiksi. Korjaamme, lepäämme ja toivumme tarvittaessa. Emme kuitenkaan koskaan lakkaa pyrkimästä eteenpäin. Kamppailulajien harjoittelu kehittää sisäistä kestävyyttä auttaen näin siirtämään henkistä katkeamispistettä. Voimme henkisesti pudota polvillemme noustaksemme jälleen uudelleen seisomaan. Tämä ei tarkoita, ettemme koskaan epäonnistuisi tai vaipuisi epätoivoon, mutta se tarkoittaa, että opimme jokaisesta epäonnistumisesta ja epätoivo väistyy päättäväisyyden tieltä. Samalla ongelmat ja niiden ratkominen kehittävät kestävyyttä, oivalluskykyä ja sinnikkyyttä. (Hintsanen 2015) "Ihmiseltä voidaan ottaa pois kaikki, paitsi yksi asia: viimeinen ihmisen vapauksista – valita oma asenne missä tahansa olosuhteessa, valita oma tie.” (Frankl 2008)
Lähteet
Airaksinen, Timo (2020). Jäähyväiset uskonnolle. Henkisyyden puolustus. Helsinki: Bazar.
Frankl, Victor E. (2008). Man's Search for Meaning. London: Random House / Rider.
Hintsanen, Jari (2014). Taekwondo – jalan ja käden tie. Tampere: Hintsanen (omakustanne).
Hintsanen, Jari (2015). Pohdiskeluja: Kamppailijan henkinen työkalupakki - elämää varten. Taekwondo 3/2015, 34–35.
Hintsanen, Jari (2018). Henkinen voimakkuus. Taekwondo 3/2018, 21–23.
Klemola Timo (2013). Mindfulness. Tietoisuuden harjoittamisen taito. Docendo Oy. Jyväskylä: Saarijärven Offset.
Morin, Amy (2015). 13 Things Mentally Strong People Don't Do. HarperCollins Publishers, London.
Pihlström, Sami (2018). Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelun opas. Helsinki: Ntamo.
Puhakainen, Jyri. (1995). Kohti ihmisen valmentamista. Holistinen ihmiskäsitys ja sen heuristiikka urheiluvalmennuksen kannalta. Tampere: Taju.
Sillfors, Mikko (25.2.2014). Vieraskynä:”Ateistinen henkisyys”. https://www.areiopagi.fi/2014/02/ateistinen-henkisyys/
Skarp, Ari-Pekka (2019). Mielen laboratorio. Basam Books. Keuruu: Otava.
Vuorinen, Niko (2015). Kalpa ja mieli. Filosofiaa miekkailusta ja mielenhallinnasta. Helsinki: Basam Books.